Viikon klassikoissa ollaan tällä kertaa syvien mietteiden äärellä. Ensin pohdiskellaan mikä maailmassa on pielessä, sitten lauleskellaan siitä, miten pudottaa turhat taakat oman mielen päältä, ja lopulta todetaan, että kaikki on oikeastaan all good.

 

VITUN KOVA ÄÄNI – HARSON LÄPI FEAT. YONA

 

Jos maailman raaka, petollinen ja egokeskeinen meininki ahdistaa, et ole yksin. Rauhanaatetta ja solidaarisempaa tulevaisuutta on käsitelty populaarikulttuurissa lukemattomat kerrat, mutta yksi keino, joka on edelleen yhtä toimiva ja lohdullinen kuin ilmestyessään, on OG Ikosen ja Liigalaiskan kannanotto Harson läpi, jossa feattaamassa on enkeliääninen Yona. Lumoavan videon ja tärkeän sanoman yhdistelmä tekee biisistä klassikon, joka porautuu rakenteiden ytimeen runollisella ja pehmeällä tavalla.

 

Kaksikon toinen albumi Aikatauluis ilmestyi 8 vuotta sitten kansainvälisenä 420-pävänä, ja tarjosi kuulijoilleen yhdentoista biisin verran pureskeltavaa (unohtamatta albumin supersiistiä kansitaidetta!). Vaikka hienon kokonaisuuden osia on vaikea arvottaa, on Harson läpi yksi levyn kohokohtia: niin kauniisti se käsittelee yhteiskunnan epäkohtia ja absurdeja prioriteetteja. “Punon savusta harson, sen läpi katson maisemaa / Se saa hetkeks tän kaiken lempeemmältä tuntumaan” kertoo Yona kertsissä siitä, miten hämärtämällä totuuden on itsellä ehkä hetken helpompi olla.

 

Turruttamalla itsensä samalla tavalla kuin muutkin tekevät voi ehkä illuusionomaisesti pitää yllä käsitystä siitä, että mitään hätää ei ole ja että nykyiset puitteet palvelevat ihmisen suurinta hyvinvointia, mutta kappaleen koko viesti on kuitenkin se, että tätä itsepetosta voi harjoittaa vain tiettyyn pisteeseen asti ennen kuin verho putoaa silmiltä ja totuus paljastuu. Ongelmaksi muodostuukin ympäröivien asenteiden muuttaminen, sillä enemmistö on niin tottunut siihen vahingolliseen luuppiin, jossa se joka päivä joutuu kiertämään samaa kehää, että tämän umpikujan kyseenalaistaminen tuomitaan nuoruuden idealismina ja hippien haihatteluna:  “Ei näy ketään surettavan / Ne sanoo: “näin on ollu” / Ja kun kasvat tarpeeks, jaksat / Ni saat kyl tästä sit tolkun”.

 

GLprodin tuottama musavideo on yksinkertaisesti älyttömän upea. Video tukee kappaleen tunnelmaa ja sanomaa lempeällä tavalla sekoittelemalla auringon ja varjon keskinäistä leikittelyä, valon ja pimeyden vaihtelua, epätarkkaa ja fokusoitua kuvaa – ylipäätään niitä vastapareja, jotka sanoituksistakin välittyvät. On synkkä totuus ja armelias illuusio, jotka hyväksynnän myötä saavatkin vastakkaiset merkitykset. Samalla kokonaisuus huokuu rauhaa, sekä konkretisoimalla sen esimerkiksi pikakelauksella kulkevan liikenteen keskellä meditatiivisesti istuvan Liigalaiskan kautta, että hohtamalla unenomaista fiilistä.

 

 

 

PUPPA J – HUOLII

 

Puppa J:n maailmankatsomus on simppeli: huoli pois! Mistään aivottomasta rallattelusta ei sanoman yksinkertaisuudesta huolimatta ole kyse, vaan juuri sen pelkistetyssä muodossa piilee sen viisaus. Puppa J kehottaa miettimään kahdesti ennen kuin antaa itsensä hukkua murheisiin, ja valitsemaan ilon surun sijaan: “Kohta happanee kupissa viini / Paras juoda se riemulla pois”. Valinnasta todella on kyse, sillä vaikka positiivinen ajattelu on kaupallistetun self help -kulttuurin myötä saanut ikävän ja väkinäisen sivumaun, pitää sen ydinajatus edelleen paikkansa, kuten niin monet suuret ajattelijatkin aikoinaan tiesivät kertoa. Buddhan sanoin:Nothing can harm you as much as your own thoughts unguarded”, ja tätä ajatusta seurailee Puppa J biisissään Huolii.

 

Alkuvuodesta 2009 ilmestynyt video samoihin aikoihin Roihis Musicalla julkaistulta Oi aikoja -levyltä on oikeaa värien ja mielikuvien sinfoniaa, samalla tavalla kuin biisin pohjalla pauhaavat mahtipontiset instrumentit. Videon kauniit luontokuvat on värjätty syvillä ja selkeillä perusväreillä, jotka kaikki vaikuttavat ihmiseen tietyillä tutkituilla tavoilla: muun muassa videon alussa nähdyt syvänsiniset otokset rauhoittavat mieltä. Videon värit voi myös nähdä kehotuksena kääntyä poispäin murheista, avata silmät ja todella katsella sitä väriloistoa, jota maailma meille joka hetkessä tarjoaa, mutta joka helposti valuu ohi ymmärryksemme. Videolle taltioitu luonnon väreily muistuttaa siitä pakahduttavasta tunteesta, jonka luonto parhaimmillaan meissä herättää, ja ilmentää samalla biisin samaan aikaan maanläheistä mutta elämää suurempaa luonnetta.

 

Jos Vitun kova ääni käsitteli biisissään maailman toivotonta tilaa, keskittyy Puppa J siihen toivottomuuteen, jonka ihminen kykenee luomaan itselleen. “Kanna vaan niit huoliasi, mut mitä teet niil sun haudassasi / Miks et laske niit jo pois?” ihmettelee Puppa J kitaransa ääreltä. Biisin melankolinen vire on haikeudestaan huolimatta mieltä kohottava, siinä missä ylipirteä biitti ja korostetun iloinen meininki olisi pahimmillaan voinut pilata koko biisin. Huolii ei tuputa mitään yksioikoista totuutta, vaan enemmänkin pohdiskelee ihmisen taipumusta kääntyä ennemmin pelkojen kuin ilonaiheiden puoleen. Huolii tarjoaa tälle tottumukselle vaihtoehdon: “Murheet ei miettimällä parane, ei päivät ne itkemällä lyhene / Ota siskosi kädestä kiinni, anna huolesi haihtua pois”. Ja näin esitettynä koko asia tuntuukin aivan hölmön itsestäänselvältä. Miksi kantaa huolia, kun ne voi jättää kantamatta?

 

 

AIVOVUOTO – OK

 

Miten voikin olla näin absoluuttisen mukaansatempaava biitti ja biisi?! Aivovuodon OK oli jo ilmestyessään takuuvarma klassikko, ja vaikka yhtyeen julkaisut ovatkin toinen toistaan taidokkaampia, pysyy OK varmana ikuisesti kärkipaikoilla. Biisissä on ripaus sitä samaa rahan perässä juoksemisen kritiikkiä, mitä kuultiin Vitun kova äänen kappaleessa, ja aavistus sitä perspektiivin hakemista, mitä Puppa J:n Huolii:ssa, mutta hiphopahtavammalla, kujeilevammalla ja itseironisemmalla tavalla: “Mehän ollaan samaa kultapossukerhoa / Ensimmäinen maailma, ensimmäinen persoona / Ne taimet nousee joita kastellaan / Puoliks mies, puoliks sitä mistä maksetaan”.

 

Absurdeinta OK:ssa on se, miten täydellisesti psykedeelinen musavideo sopii biisin kanssa yhteen. Ajatuksena musabisneksen raadollisuutta ja suorituskeskeisyyttä kommentoivan biisin yhdistäminen tripahtavaan videoon ei käy järkeen, mutta valmiin lopputuloksen nähdessä mitään kysymyksiä ei jää jäljelle. Itse asiassa onkin täysin luontevaa, että luovuudesta ja siihen vaikuttavista seikoista puhuttaessa seikkaillaan tietoisen mielen ja alitajunnan rajapinnalla ja testaillaan mihin sfääreihin todellisuus venyy, samalla kun video ilmentää sitä hulluutta, mitä musiikin kaupallistaminen itsessään on. Esteettisesti video on varsin hivelevä ja nautinnollinen, puhdasta silmäkarkkia.

 

Karkista puheen ollen ilmestyi Aivovuodon Vihaa karkkia EP, jolta OK:kin on lohkaistu, marraskuussa 2013. Jodarokin, KVN:n ja Lobon muodostama yhtye on ajankohtainen myös nyt, kun maaliskuun lopussa julkaistun Utopia sessiot -EP:n vinska- ja kassupainokset rantautuivat kauppoihin vasta kolmisen viikkoa sitten. Uusimman Aivovuodon vastapainona ei ole yhtään huonompi idea nostalgisoida tätä yhtyeen alkutaipaleella julkaistua biisiä, jossa näkökulmasta riippuen tuskastutaan siihen, että menestyksen tavoittelu tappaa luovuuden, tai rennosti hyväksytään se, että vaikka musiikki ei kaikilla soittolistoilla soi, on luominen itsessään riittävä palkinto. Auttas, jos näitä harkkoja lisää ois / Silti en vaihtais tästä juuri mitään pois / Tilanne on hallinnassa, ei mitään hätää / Kaikki on OK, nähään!