Räppi aiheisia kirjoja on lähivuosina julkaistu enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Yksi tämän vuoden mielenkiintoisimmista opuksista lienee Teflon Bible, joka on hämmentänyt raamatullisella muodollaan. Istahdin kysymyksineni kahvipöytään Teflonien, eli Pyhimyksen, Heikki Kuulan ja Volin, sekä kirjailija Hippo Taatilan kanssa.

Mistä lähti idea tehdä Teflon Bible kirja?

 

Hippo: Loppujen lopuks siitä on monta teoriaa, mutta on yks on se, että mä sain Janilta semmosen tosi kryptisen viestin. Mä en muista mitä helkkarii siinä luki. Se oli lyhyt ja ytimekäs viesti, mut sen pohjalta lähettiin kehittämään sitä, että nyt on aika summata, eikä pelkästään Teflon Bros, mutta ylipäätään tämmönen suomiräpin luomiskertomus ja nousu näille tuulisille asemille ja nykypäivään, missä nää jätkät käytännössä dominoi suomalaisen hiphopin kenttää kulissien takana ja kertoo kaikki tämmöset Malminkartanon legendat ja vaikka mitä suomiräpistä vuosituhannen taitteessa. Nää sit oli kaikki aika inessä, kun lähettiin kehittelee ideaa. 

Pyhimys: Joo, mut ite oli vähän osittain sen takia ku mä luin väärin, et se on ”juomiskertomus”, ja sit myöhemmin vast selvis, et ei vittu mihin tässä on lupauduttu. 

Hippo: On siin tarpeeks tommosta juoppohullun päiväkirjaa kaikki sahtilabrat ja vastaavat tossa kirjassa. 

Miten kirjan kirjoittajaksi valikoitui juuri Hippo Taatila?

 

Voli: Ku oltiin sillon sairaalassa, herättiin vierekkäisiltä pedeiltä, kun oltiin vedetty vähän… (naurua)

Heikki Kuula: Se oli sillon kun Hippo oli sammunu johonki?

Hippo: Se oli semmonen kunniavelka, mikä mun täyty näille jätkille ikäänkuin maksaa. Ne oli auttanu mua elämäni aallonpohjassa. 

Pyhimys: Joo, se Tervo oli jotenkin.. Tervohan ois halunnu tän kirjottaa, mut se oli niin vitun ylimielinen äijä, et sit se otti jonkun, en mä muista es mikä sen nimi oli. Jonkun sellasen kaatuilijan.

Hippo: Joku Veli-Matti joku?

Pyhimys: Veli-Matti Kaatuilija 

Hippo: Mä oon melkein Tervo. Melkein sama tyyppi.

Miksi juuri nyt oli ajankohtaista julkaista tällainen kirja?

 

Voli: Joulumarkkinat.

Heikki Kuula: Kaikki muut on yrittäny tehä sitä, mut joku on tehny jotain kuvakirjaa faneille tai jotain klassista henkilökuvaa, mut Teflonit nyt naulas sen ja Hippokin vähän siinä mukana vaikutti siihen tekstiin.

Hippo: Ylipäätään se, että mä oon puhunu noist sukupolvikokemuksista, et joillekuille se oli vanhan valtaus, et oli Lepakot ja vastaavat, ja joillekin sukupolville se oli suomalaisen metallin nousu, mutta sitten  meidän ikäpolven jäbille, niin kyllä se räpin ja hiphopin tuleminen osaks tämmöstä valtavirran pop-kulttuuria, niin kyllä se oli niin suuri tekijä, et piti vähän kertoo myöskin se et mistä se kaikki alko. 

Pyhimys: Maailma on täynnä kirjoja, mut raamattu on aina raamattu. 

Mistä raamattu teema/muoto sai alkunsa? Oliko se alusta lähtien osa suunnitelmaa, vai tuliko se mukaan vasta myöhemmässä vaiheessa?

 

Hippo: Kyllä se oli siinä vaiheessa kun Jari Tervolla oli tosissaan menny sukset ristiin näiden tyyppien kanssa, niin sitten se sit lähti meikäläisen päähän pinttymistä, koska mä oon itse uskontotieteilijä koulutukselta ja mua on kiinnostanu ylipäätään kaikki uskonnot ja myytit, niin sit mua kiinnosti tää ajatus, että kerrotaan se ensimmäinen vanha testamentti, joka on se Suomi hiphopin nousu ja se luomiskertomus, sit sen jälkeen tää uusi testamentti, missä nää messiaat levittää tätä sanomaansa. Ei missään nimessä tule sekottaa profeetoihin, mikä on ihan eri asia. 

Pyhimys: Joo ei mikään pro feta. Anti feta. Feta on vitun pahaa… Halloumi on parempaa!

Voli: Fetassa on liikaa suolaa.

Onko Volin suunnitelmissa kokeilla Pyhimyksen ja Heikki Kuulan lailla siipiään myös soolouralla?

 

Pyhimys: Silkkipaperiunelmia. 

Heikki Kuula: Voli on itseasiassa tehnytkin soolobiisejä. 

Pyhimys: Klassikkobiisejä.

Voli: Oon mä tehny, mut pitää jättää noillekin vähän sitä väylää sieltä soolopuolelta.

Heikki Kuula: Jonkun pitää hallita UG:takin

Voli: Sitä täytyy kattoo, et otanks mä noiden väylät sit haltuun itte, että tuun sit vasemmalta ohi. 

Kirjassa mainittiin Pyhimyksen ja Heikki Kuulan kohdalla olevan myös historiaa graffitin parissa, onko graffiti edelleen osa elämäänne jossain muodossa?    

 

Heikki Kuula: Itteeni ainakin lakkas graffiti jotenkin kiinnostamasta jossain vaiheessa, kun toisaalta tuli kovia tuomioita, mut toisaalta sitten kun tuli niit laillisia graffiteja. Se vesitettiin se juttu semmoseks koko perheen hommaks, niin sit se ei samalla lailla herätä mitään tunteita enää. 

Pyhimys: Mulle itelle se oli alunperinkin vähän sillai, et mä en kokenu ikinä et mä oisin ollu tarpeeks hyvä siinä. Skeittaus oli toinen, eli niit tehtiin, niin sit mä jotenkin tykkäsin siitä organisoinnist enemmän, et yritti miettii, et millon tehään ja mihin, ja miten se näkyy. Vähän niin ku mua kiinnostaa täs räpissäkin se, et toisaalta se itse tekeminen, mikä on sitä leikkii ja sit kaikki ajotukset, markkinoinnit ja nää. Siinähän graffitissa tavallaan markkinointii on se feimi, et miten sitä saa. Mua kiinnosti se enemmän, mut sit se taitotaso ei ehkä sit riittäny siihen, et se ois kiinnostanu taiteenmuotona.

Voli: Nythän on opetettu meidän DJ:lle, DJ Istanbulille bommausta, niin ollaan päästy varjostuksiin. Sil menee välillä vähän väärinpäin ne varjostukset. Se ei hiffaa oikein, et se levähtää käsiin, mut se on siirtyny ehkä siihen sit enemmän.

Pyhimys: Ei se tajuu mihin suuntaan ne pitää laittaa. 

Onko Hippo Taatila ennestään seurannut hiphop kulttuuria vai tuliko ensikosketus tämän kirjan kautta?

 

Hippo: No, niin kun sanottu se yhteinen kokemuspohja, että mä oon kotosin Loimaan pahamaineisesta ghetosta tuolta Turun läheltä, 60km pelkkää peltoo ympärillä, mutta kummallisesti se lähti sielläkin kuplimaan sillä lailla, että tuli Dr. Dret ja Cyppress Hillit ja Onyxit ja vastaavat, sitten niitä kuunneltiin, C-kasetit kiersi jäbiltä toiselle ja sit pukeuduttiin isobroidien liian isoihin vaatteisiin ja siitä lähtien tullu elettyä räppielämää kaksikymmentäviisi vuotta silleen tosi intohimosesti, että tietysti Teflon Bros on ollu nimenä tuttu varmaan siihen seksikkäimpään jäbään asti ja sit siitä lähtien rupesin ottaa bändii haltuun, että minkäslaista musiikkia täältä on tullu ja yllätyksekseni se olit sit ihan hyvää ennen kun ne myi itsensä.

Pyhimys: Hippo on mua ainakin haastatellu Rumbaan 2010 ekan kerran, eli noita toimittajan hommia tehny kyllä kiitettävästi.

Hippo: Kyl kuunnellut vähän kaikenlaista musiikkia. Mulla on ollu hevivaihe ja mulla on ollu räppivaihe ja sitten ollu kaikki Oasikset ja CMX:t ja kaikki vastaavat siinä. Kuuntelen niitä kaikkea sulassa sovussa. 

Syntyikö kirjaa tehdessä bändin kesken erimielisyyksiä siitä, minkälainen kirjan pitäisi olla, vai oltiinko kaikesta yksimielisiä?

 

Pyhimys: No en mä tiiä lukiks kukaan niit draftei, mitä Hippo meille lähetti, et vaikee tulla erimielisyyksiä. Se on niin raskast lukee.

Heikki Kuula: Vähän ehkä sitä miltä se näytti. Sitä vähän mietittiin, et onko tää ihan hirveen näkönen eka, mut sit kun sitä katteli oman aikansa, niin nyt se on sit ihan kivan näkönen, vaikka ei nyt oikeestaan muutettu mitään. 

Pyhimys: Nyt puhutaan niin ku sisältä. Se on se Vilunki, vuoden graafikko, joka ne kuvat tehny. Sen tyyli on niin sellanen kreisi, et sit se on vaan ottanu siihen jotain kuvii ja piirtäny niihin tussil päälle, niin aluks sä oot vähän silleen et kiinnostaako sitä jätkää yhtään, mut sit se on just toisaalta se, et miks se on niin kova, et kun sulla on mandaatti, niin sit sä voit tehä sellasia asioit mitä joku perustaittaja ei hannaa tehä. Ehkä sit oli ihan hyvä, et kuitenkin se kansi tehtiin sitten eri tyyppien kans, et se kansi oli jotenkin heti niin ku vahva kuva. 

Hippo:  Niin ja myös se, että mähän lähetin näille jätkille kaikille oman version, et tässä on tää sun versio kirjasta, et tässä on nää missä on nää Pyhin soolojutut ja Heikki Kuulan soolojutut, Jani nyt ei oo mitään ikinä tehny elämänsä aikana.

Pyhimys: Niin ne sun keksimät valheet siellä vaan oli. 

Hippo: Niin, just näin. Ei se oikeesti mitään lätkää oo pelannu. Kotona pelas Nintendoo. Mä luulen et kaikki luki vähän, ainakin Heikki ja Jani luki varmaan ne omat osuutensa ja Mikko tais lukee koko kirjan draftin, mutta aikalailla pelkkää posia sieltä vaan tuli. Jotain asioita himmailtiin, mut nekin oli sit lähinnä just sellasia, että itsestä voi tehä pilaa, mutta muista nyt ei ehkä niin paljoo, vaikka olis aihetta. 

Pyhimys: Niin ja sitten nyt on nää kaikki #metoo ajat ja kaikkee, et ei ihan myöskään haluu tahallaan tehä jotain vitsii, mist tulee sit se otsikko ja sit kaikki vaan keskittyy siihen yhteen sisäpiirijuttuun. Mielummin just vitsaillaan itsestämme.

Mitä Teflon Brothers tekee seuraavaksi?

 

Heikki Kuula: No sitä ei tietenkään voi kertoo, koska se aina tulee puun takaa. 

Pyhimys: Niin, jengihän pöllis meidän ideat, et mieti jos me oltas tääki kerrottu. Omalla painollaan tää homma menee tosi hyvin, että ei ois varmaan muutama vuos sitten näitäkään käänteitä pystyny käsikirjottaa. Jos sitä rupee liikaa käsikirjottaa, niin sit helposti tulee väkinäistä ja teennäistä, et semmonen  luontanen rentous on ollu aina tosi vahva osa sitä Tefloniutta, sit sellanen just, että kun kysyit noista erimielisyyksistä, niin kyl se et jos kolme jätkää on sitä mieltä, et tää on hitti, niin kyl se on aika hyvä otanta jo.

Voli: Mut riippuu, et ketä ne kolme jätkää on. 

Pyhimys: Se on kyl totta. Mä tiiän monii kolmen jätkän bändejä, joilla ei oo yhtään hittii, et mitenkähän ne kelaa ”tää on hitti” ”niin onki” ”niin onki”, sit ne on vaan väärässä.

Hippo: Mä oon pitäny sitä tavallaan ihailtavana, et kun sillon teil tuli ”Sit mennään” biisi, niin yks tuntemani erittäin arvostettava musiikkialan vaikuttaja sanoi: ”Tän ärsyttävämmäks tää bändi ei voi mennä”, mut sitten teitte vielä ”Juhannus Simaa”. 

Voli: ”Sit mennään” oli itellekin silleen et vähän hakkas ohimoon, tai hakkaa vieläki keikoil. 

Pyhimys: Kyllä me aika usein välispiikeissä muistetaan mainita se, et me saatiin tosi paljon rahaa tästä Nesteeltä, joka on siis ihan totta, koska meillä ei ois tullu sellast ideaa, et otetaan nyt tää Rauli Badding Somerjoen klassikko ja tehään siit tälläne räkäversio, mutta koska se oli Neste Rallien tunnusbiisi, niin mun mielestä se on täydellinen Neste Rallien tunnusbiisi. Yrittäkääpä tehä parempi Neste Rallien tunnusbiisi? Menkää käymään siel Jyväskylässä, kattokaa sitä jengii ja kuunnelkaa sitä biisii, ne on yks yhteen, se on täsmäisku. 

Vastaako Teflon Brothersin nykyinen asema sitä visiota jota alkuaikoina kuvittelitte sen jonain päivänä ehkä olevan? 

 

Heikki Kuula: Kyl täytyy sanoo, et ite on vähän yllättyny, et kuinka isoks tää joskus meni. Ei meillä ollu mitään odotuksii kun me ruvettiin tekee ekaa levyy.

Voli: Viis vuotta sitten oli silleen et kyl tää voi menestyä.

Heikki Kuula: Viis vuotta sitten oltiin jo lopetettu duunit ja oltiin ruvettu tekee tätä päiväduunina, jota harva räppäri voi oikeesti sanoo että ”Mä teen tätä päiväduunikseni”.

Pyhimys: Mutta sitten taas toisaalta siin vaihees kun se ymmärrys alkaa lisääntyy, koska meillä on kuitenkin vähän monimutkasempii juttui ja niit tasoi siellä, et on ehkä vaikee monelle se et onks tää lintu vai onks tää kala? Vittuileeks nää nyt yleisölle vai tekeeks nää vaan rahaa?

Heikki Kuula: Se on se vittuileva lintukala. 

Pyhimys: Siin on vähän sitä kaikkee ja sen takii se onkin niin hauskaa. Jotenkin mitä enemmän jengi tajuu sen, nii mä uskon et oikeesti vielä täs vuosien mittaan nekin semmoset vihaajat, jotka on joskus päättäny, et ”Ei!”, niin sit ne on silleen ”No kyl näistä täytyy tykätä, nää on semmosia velikultia”, et tavallaan tefloniushan on se, et kaikki kritiikki valuu pois kuin hanhen selästä, mut sit taas toisaalt myös se on sitä, et sä et oikeesti voi olla tykkäämättä Tefloneista ihan rehellisesti, jos sulle isketään totuus-seerumii hihaan, niin sit sä oot silleen ”Rakastan Tefloneita, tää on hyvä biisi”.

Heikki Kuula: Niin ja kun sä oot kännis ja sä oot keikal, et se pitää muistaa missä sitä kuuluu kun sitä kuunnellaan.

Pyhimys: Se on niin ku koko kansan ”quilty pleasure” ja se on se tavote, et se lävistää kaikki ikä- ja väestöryhmät on silleen et ”No onhan tää nyt kova”.

Hippo: Mä odotat sitä hetkee, et sielt tulee nää Rumban avustajat, jotka on 2000-luvulla syntyneitä, jotka fiilaa teitä ironisesti. Tulee se joku 18 -vuotias, jolla on Teflon Brothers paita päällä, samalla lailla kun nykypäivänä on joku Neon2 paita päällä.

Heikki Kuula: Ja Flow ottaa meidät esiintymään. 

Pyhimys: No kattokaa Popedaa nytten, että tässä kirjassa Riku Mattila, joka meidät signas sillon Johanna Kustannukselle, on silleen et ”No sit Teflonit alko vähän Popedoitumaan”, sit mä oon silleen ”Niin? Eikö se oo just hyvä?”. Tavallaan ei kukaan selvinpäin sano, että Popeda on paras, mut mee kattoo festareille, et kuka on pääesiintyjä ja kuka vetää eniten jengii? Se on Tefloneilla vähän sama. Joka vuos festari järkkärit on silleen et ”Onks tää nyt viel kova?” ja sit ne buukkaa meidät sinne ja huomaa et ”on se vittu kovempi kun viime vuonna!”. Meidän livehän kasvaa koko ajan, et me myydään enemmän lippuja joka vuos, vaikka se ei oo enää siit uusimmast hitist kiinni, vaan se on vaan se et jengi käy siel, kun se on ainutlaatunen meininki ja hyvä tunnelma.

Heikki Kuula: Ja koko setin jokanen biisi on myyny vähintään kultaa ja monet jotain triplaplatinaa. 

Pyhimys: Ei siihen tarvii suhtautua vakavasti, et aivot narikkaan ja sit aamul etitään narikkalappua ja aivoi ei löytyny, aivot jäi sinne. 

Onko menestyneen bändin aseman pitäminen kuumottavaa? Onko seuraava siirto aina pelottavaa tehdä?

 

Heikki Kuula: Siin vaihees kun on se stabiili asema ja setti täynnä ton verran ihmisten tuntemii biisei, niin sit se just se kuumottavuus lakkaa.

Pyhimys: Me ei olla riippuvaisia trendeistä millään tavalla. Me ei olla ikinä oltu sen hetken musaa, joka menis pois muodista, koska me ei olla oltu ikinä muotii, vaan me ollaan oltu oma juttu, niin sit se ei myöskään voi mennä pois muodista. Meillä ei oo kohderyhmänä mitään tiettyy ikäluokkaa ja sen takii on aika varma fiilis just siitä, et me tehään vaan sitä omaa juttuu ja muut saa sit hätäillä et mitä nyt kantsis tehä ja lähtee johonkin trendiin messiin.

Mitä suunnitelmia on soolouran suhteen Heikillä ja Pyhimyksellä?

 

Heikki Kuula: Mulla on levy aika pitkällä, että vuoden alussa ja semmosta. 

Pyhimys: Mulla on aika pitkälti sama, että ollaan nyt jo siin promootio sesongin tietyllä tavalla kuumimmassa polttopisteessä, et paljon kaiken näköstä tulee viel ja alkuvuoteen sit se albumi.

Onko jotain kerrottavaa näistä levyistä vai jätetäänkö yllätykseksi?

 

Pyhimys: No ei sen nyt tarvii olla yllätys, mut promootio on yleensä sellanen et kertoo yhen asian kerralla, niin ihmiset keskustelee niistä sen aikaa. Jos mä nyt kerron sulle jotain mitä mä en kerro jollekin toiselle, niin sit se on vähän niin ku spoilattu. Paljon on suunnitelmia, mut ne tulee sit aina yks kerrallaan. Pitää pysyä tasasesti siel keskustelussa. 

Hippo: Kyllä mä nyt haluisin kysyä, et nyt kun mä oon neljäs Tefloni, niin millon mä pääsen niihin räppirahoihin käsiks?

Pyhimys: No kysy Sahalta, et eikö se oo enemmänkin niin päin, et sun pitäis maksaa se 50000€, minkä sä oot pystys? 

Hippo: Joo, totta. 

Heikki Kuula: Nii onhan se arvo noussu, Saha makso sillo 50000€

Hippo: Mä otan jonkun pikavipin.

Voli: Kyllä tää kirja myy sen verran. 

Heikki Kuula: Kyllä mä luulen et sä voisit päästä jäseneks, jos sä antasit ne kirjan voitot meille.

(Keskustelu eskaloituu levottomaksi läpän heitoksi ja nauruksi.)

 

Teflon Brothers Spotify:

 

Ei enää artikkeleita