Weekly Hype -juttusarja laajentaa feat.fi:n reviiriä myös ulkomaisiin julkaisuihin. Viikottaisessa juttusarjassa nostetaan tapetille tarkempaa katsausta varten jokin lähiaikoina julkaistu haippaamisen arvoinen ulkomainen teos.

Skyzoo & Pete Rock – Retropolitan

Räppäri Skyzoo ja legendaarinen tuottaja Pete Rock tiputtivat yhteislevyn, joka nimensä mukaan pyörii retroissa tunnelmissa. Pete Rockin status ysärin yhtenä arvostetuimmista biittinikkareista on kiistaton ja vuosien kuluessa P-R:än tuotantoa päätyi jopa suomiräppiin. Fintelligensin Mun tie tai maantie-albumia luonnehdittiin ”juurille paluu” levynä ja Kaiku-nimiselle kappaleelle sävelet on taikonut teemaan sopien Pete Rock. Skyzoo puolestaan on käynyt esiintymässä Apollo Brownin kanssa Teatteri Forumissa Helsingissä 2017. 

Pete Rockin ysärisoundia on päästy jo fiilistelemään jo keväällä, kun mies julkaisi Return of the SP1200- nimeä kantavan instru-LP:n, joka sisältää vuosien 1990-1998 harvinaisempaa materiaalia. Tämän lisäksi Pete Rock julkaisi lyhytelokuvan nimeltä Shots Fired kannanotoksi jenkkilän poliittiselle vastakkainasettelulle. 

Retropolitan on pysyttelee perusasioiden äärellä, eikä yllätä juurikaan. Kokonaisuus on toimiva paketti, joka pyörähtää nopeasti läpi. Skyzoo ei räppärinä ole erityistä vaikutusta tehnyt ja levyn vierailut ovatkin hyvää vaihtelua miehen tyylille. It’s All Good-musiikkivideo kuvaa aika osuvasti meininkiä. On nyki-kuvaa, graffitia ja sulavaa räppäämistä, mutta lainit ja aiheet jäävät vähän liian retroiksi. 

Tuotanto onkin paras puoli albumissa. Truck Jewels nousee omaksi suosikiksi vainoavalla tunnelmallaan ja possebiisi Eastern Conference All-Stars (feat. Westside Gunn, Conway, Benny the Butcher, Elzi) tarjoaa toivottua vaihtelua Skyzoon flow’lle. Carry on Tradition on aiheeltaan jo melko kuultu, mutta Styles P:n räpit pelastavat sen. 

Biiteissä maistuu sama ysäriltä tuttu katupöly ja vinyylin rätinä on juuri oikeassa paikassa biiseissä, mutta jokin tästä puuttuu. Rumpujen soundi on juuri sitä mitä pitääkin, mutta potkua ei löydy. Masteroinnissa on jäänyt jotain tekemättä, kun kovat biitit jäävät rennoiksi, eivätkä laita hoppipäätä nyökkäämään vaan notkumaan. Räpitkin kaipaavat lisäpotkua ja vanhan räppisoundin rakastajana jään kaipaamaan sitä energiaa, joka esimerkiksi Tru Masterin kaltaisessa P-R:n klassikossa on. 

Levyllä on kaikki ainekset mitä tarvitaan, mutta miehet nojaavat liikaa statukseensa. Levyn lopettaa The Audacity of Dope, jossa skärtsit säestävät Skyzoon pitkää verseä ja albumi paketoidaan radio-skitillä, jonka jälkeen soi outro-biitti. Albumi on hyvä, mutta pienellä energiapiikillä ja kikkailevalla flow’lla olisi tämä ollut mainio.