Weekly Hype -juttusarja laajentaa feat.fi:n reviiriä myös ulkomaisiin julkaisuihin. Viikottaisessa juttusarjassa nostetaan tapetille tarkempaa katsausta varten jokin lähiaikoina julkaistu haippaamisen arvoinen ulkomainen teos.

Perjantaina pitkään viimeistelty JESUS IS KING kapaloitiin eetteriin. Puolituntinen albumi pyhää henkeä puhaltuu käyntiin gospel-kuorolla ja mietin kuinka paljon tätä on luvassa albumilla ja saako sen toimimaan räpin kanssa. Nopealla pohdinnalla tulee mieleen UGK:n Int’ Players Anthem, jossa ristiriita räppien sisällön ja kappaleen tunnelman kanssa tekee siitä klassikon.

JESUS IS KING pysyy kuitenkin vahvasti uskonnollisen teeman ympärillä, joka tekee lyyrisestä puolesta hankalaa kuunneltavaa. Ison koneiston tekemä sävellystyö on miellyttävää ja kovinta nyökytystä aiheuttaa alkupuolen Follow God, joka osoittautuukin albumin räpeimmäksi biisiksi.

Yen toilailujen seuraamisesta olen tippunut jo aikoja sitten. Jatkuvat kohut tuntuvat tarkoitushakuiselta huomion kalastelulta, kun aluks veljeillään Trumpin kanssa ja nyt uskonto hurmos on muodostunut kultinomaiseksi hittejä coveroivaksi Sunday Service-gospeliksi. Albumia siivittämään on kuvattu ainakin vielä sunnuntaina Finnkinossa nähtävä Jesus Is King-livetaltiointi. Lyhytelokuva on kuvattu Arizonan ”maalatulla” aavikolla ja sen on ohjannut Nick Knight.

Albumi on helposti sulatettava kokonaisuus ja ensimmäisillä kerroilla ainoa tunnelmaa rikkova elementti on Use This Gospel, jossa käytetty kilinä tuo häiritsevästi mieleen sulkeutuvien metron ovien hälytyksen. Ty Dolla $ign vierailee Everything We Need-biisissä vain lauleskelemassa ja räppääminen ei muutenkaan ole vahvasti läsnä albumilla. Kanye kertookin Big Boin haastattelussa albumin syntyneen puhtaudesta ja positiivisuudesta.

Voimaa jää kuitenkin uupumaan. Itselle Kanyen parhaita biisejä ovat pitkät kokeelliset kappaleet, joiden kaltainen progressio olisi mahtipontisen teeman kanssa toiminut paremmin. Albumi olisi voinut iskeä huomattavasti lujempaa, jos siinä oltaisiin menty täysillä johonkin suuntaan. Jäin kaipaamaan jotain lasimaalauksia helisyttäviä gospel-vetoja tai ärhäkkää räppiä, mutta tunnelma pysyy kevyenä ja kivana. Kappaleet ovat lyhyitä ja niissä lauleskellaan paljon, mutta ne Kanyen yllättävät temput loistavat poissaolollaan. Näin jumalallinen teema huutaisi jotain erikoisempaa.