Koko 2000-luvun ajan räppikenttää ravistellut Lil Wayne julkaisi viikko sitten Funeral-albumin ja kappaleita löytyy tupla-cd:n verran. Toimitus otti koppia räpin järkäleen uusimmasta järkäleestä.

Jo 13-vuotiaana sainattu Weezy on kamppailut tiensä lapsistarasta levy-yhtiömoguliksi ja julkaissut monia albumeita, yhteistyölevyjä, mixtapeja ja satoja featteja. Uusimmalla levyllään räppäri kertoo tehneensä kaiken mitä on halunnut ja siihen kaikkeen sisältyy 24 biisiä. Studiolla asuva räppäri on kasvanut räpin tekemiseen, mutta silti hämmästyn hänen julkaisutahdistaan vaikka ikää alkaa jo olemaan paljon räppäriksi. 

Albumilla kuullaan mielenkiintoisia artistivierailuja, kuten Big Sean ja pitkäaikaisesta yhteistyöstä Babyn kanssa poiketen Lil Baby. Weezy kertoo biisin syntyneen yhdessä studiolla, eikä kuten usein nykyään on tapana netin välityksellä liikkuvan datan avulla etänä. Pitkä vaikuttaminen räpissä kuuluu biiseissä ja esimerkiksi Mahogany-kappaleen lopussa kuullaan chopattu fiilistely Texasin henkeen. 

Tuottajia on myös pitkä lista uuden polven trap-virtuooseista Murda Beatzista ja Mike WiLL Made itistä alkuaikojen yhteystyökumppaniin Mannie Freshiin. Weezy nostaa Revolt TV:n podcastissa korkealle myös Swizz Beatsin, joka artistin mukaan osaa nostaa parhaat puolet hänestä esiin. Mukana on edesmennyt XXtentation ja loppupuolella yllätys vuosien takaa eli O.T. Genasis, jonka takavuosien CoCo-meemihitin olin kerennyt jo täysin unohtaa. 

Wayne on myös autotunen käytössä pioneeri ja sen yleistyttyä hookeissa Weezy toi myös sen käytön verseissä valtavirtaan Kanyen ohella. Waynen tuskainen flow on kerännyt vuosien aikana rosoisuutta, mutta taipuu uskottavasti myös uudempiin tyyleihin ja taustat vahvistavat luontevasti tunnelmaa. Albumilla sekoittuu paljon eri juttuja artistin uran ajalta ja rock-vaiheen vaikutteitakin on esillä.

Pitkälle albumille mahtuu myös täytettä, mutta onnistuu yllättämään aika-ajoin. Piano Trap-biisillä kuuluu selvästi Cash Money Recordsin tyylit vuosien takaa sekoitettuna trap-rumpuihin ja Line Them Up tuo mieleen A Millin ja Swagga Like Us-bängereiden kaltaiset mahtipontisilla rytmeillä säestetyt vokaaliloopit. Albumin lopettaa Wayne’s World, läppä jonka käyttämättä jättäminen olisi ollut uran aikana todella epätodennäköistä.

Weezy on sanoituksissaan edelleen paha poika ja todistanut uransa aikana pystyvänsä uudistumaan ja samalla vaikuttanut suuresti valtavirran tyyleihin niin naamatatuointi-trendeistä ilmaisullisiin seikkoihin. Enteileekö hautajaiset jonkin aikakauden loppua? Ainakin status on edelleen korkea, mutta nähtäväksi jää pystyykö pieni jättiläinen vielä keksimään jotain, joka onnistuu vavistuttamaan valtavirtaa yhtä vahvasti.