Pyrythekidin debyyttialbumi KID lienee alkukesän odotetuimpia suomirap-julkaisuja ja syystäkin, sillä kyseessä on lyhyesti sanottuna oikein mainio räppilevy. Uppoudutaan vielä syvemmälle sen sisältöön ja napataan mukaan kommentit Pyryltä.

Mahtavaa kuulla levyllinen näin toimivaa ja rehtiä räppiä, joka ei jätä fiilistelijäänsä kylmäksi kertaakaan kuuntelumatkan aikana. Vaikka tällä hetkellä julkaistaankin varmasti enemmän ja laadukkaampaa suomirap-genren alle niputettavaa musaa kuin koskaan aiemmin, jää siitä monesti silti uupumaan sellainen tietynlainen räppipäille kunnon pärinöitä aiheuttava meininki ja juuri siksi “KID” on niin loistava albumi, sillä se on nimenomaan suomiräppiä sanan perimmäisessä merkityksessä.

Jyväskylähän ei tunnetusti petä, eikä Pyrythekid ole poikkeus. JKL-vaikutteet ovatkin albumilla vahvasti läsnä niin saundia, asennetta, kuin myös murretta myöten, mutta se ei suinkaan tarkoita, että persoonallisuus jäisi puuttumaan. Jo levyn “Neuvoi” -nimisellä avausraidalla tehdään selväksi, että pelleilemään ei olla tultu karismankaan suhteen. Pyry itse pohtii jyväskyläläisyyttään ja sen havaittavuutta seuraavasti:

-No ehkä murteesta voi varmaa ainaki huomaa ja et monesti näkyy sellanen asenne, et kaikki tehään ite tai omalla kaveriporukalla. Esimerkiksi, et Aaron kaa saatetaa tehä biisi, johon porukalla suunnitellaa video, jonka Verneri sit kuvaa.

Jos omasta porukasta kerran löytyy noin taitavaa osaajaa, niin mikäs siinä. Suurimman osan albumin biiteistä tuottanut Aaro630 pääseekin levyllä suorastaan loistamaan osaamisellaan ja hänelle kuuluu myös osaltaan iso kunnia siitä, miksi “KID” on niin tiukka lätty. Vaikka asia ei suoraan tähän artikkeliin liitykään, on mun pakko lisäksi mainita, että Aaron pari vuotta takaperin Lauri Haaville kokkailema tausta Onksul todisteit -träkkiin on musta edelleen viime vuosien ehkä jopa kovin suomirap-biitti.

Monipuolisuus on myös seikka, joka ansaitsee hatunnoston “KID” -albumista puhuttaessa. Kuten alussa jo haippasin, se ihan puhdas räppiviboja aiheuttava osasto on ainakin hallussa, eikä se oikeastaan ole yllättäväkään. Vielä kiehtovamman lätystä tekeekin se, että messissä on myös syvällisempiä biisejä, kuten Pirut, Avain-samplen sisältävä 11 latoo sekä albumin päättävä Ystäville.

-Albumia alettiin työstään noin vuos sitten ja silloin tarkotuksena oli tehä joku 10 raitaa tosi perinteikästä räppiä. Levy eli tos vuoden aikana tosi paljo ja päädyin kokeilee meikälleki paljon uusia juttuja. Mua ittee höllii, et levylle saatii paljon erilaisia biisejä ja omast mielest sain purettuu hyvin fiiliksiä ja ajatuksia tolle prokkikselle, Pyry summaa.

Toimitusta höllii myös! Kenties yllättävintä osastoa monipuolisuuden suhteen edustavat levyn kokonaan lauletut biisit eli Kadut on kylmii sekä Irti. Hienoa, että artisti on uskaltanut venytellä ilmaisunsa rajoja, sillä se lisää ehdottomasti platan kuunteluarvoa ja tuo toivottavasti albumin ääreen kuulijoita myös genren ulkopuolelta. Pyrythekidin lauluvoksut futaavat oikeastaan niinkin hyvin, että lättyä kuunnellessani mietin, että äijältä pitää saada joskus fiitti, ei säkkäriä vaan laulukertsi! Ei sillä, että miehen räpeissäkään mitään vikaa olisi.

Viime aikoina suunnilleen aina, kun olen somessa kommunikoinut räppifanien kanssa, niin multa kysytään mielipidettä nimenomaan Pyrythekidistä. Vaikuttaa siis siltä, että haippi on todellista ja levyn läpi kuunneltuani voin sanoa sen olevan myös ansaittua. Kysyin loppuun vielä Pyryltä, miltä menestys maistuu ja mitä seuraavaksi.

No tottakai tommonen tuntuu hyvältä, jos huomaa, et oma tekeminen höllii muita. Seuraavaks keskitytää vaa duunaa parempaa musaa ja enemmän videoita jne.

View this post on Instagram

Mun debyyttilevy ULKONA NYT!

A post shared by PYRYTHEKID (@pyrythekid) on