Cledos on ollut eittämättä yksi skenen puhutuimmista artisteista viimeisen parin vuoden aikana ja nyt fanien kuumeinen venaaminen on viimein palkittu, kun herran ensimmäinen kokopitkä lätty CEISSI on täällä. Visuaalinen albumikokonaisuus sisältää kymmenen träkin lisäksi lyhytelokuvan, jolla nähdään kolme upouutta musavideota.

Jotkut heistä, jotka tietävät meikäläisen musahommien kautta, saattaisivat automaattisesti olettaa- tai jopa toivoa mun lyttäävän Cledoksen albumin tässä arvostelussa. Ei tosin siksi, että Cledoksen musassa olisi vikaa- tai koska mut tunnettaisiin nimenomaan erityisen katkerana ja heittaamiseen taipuvaisena miehenä.

Ihmisillä on vain usein tapana lyödä leimoja asioiden päälle ja rap-musiikki aiheuttaa luonnollisesti monissa meistä suuriakin tunteita. Edellämainittu saattaa johtaa joissain ihmisissä kuvitteelistenkin vastakkainasetteluiden luomiseen tietynlaisiin tyyleihin profiloituneiden räppäreiden välille, vaikka todellisuudessa itse artistien välillä vallitsee useimmiten kuitenkin kunnioitus.

Tämä artikkeli ei kuitenkaan kerro musta tai “aitopäistä” vaan Cledoksen uudesta albumista, joka on oikein mainio ja sen kuunneltuani viimeistään ymmärrän, miksi kaveria haipataan. Suosion määrää puolestaan kuvastaa hyvin se, että albumi striimasi jo ennakkoon kultaa Spotifyssa, joka löi ainakin allekirjoittaneen ällikällä, sillä en tiennyt tuollaisen olevan edes mahdollista!

Levyn tuotantopuoli on melkoisen mintissä alusta loppuun, josta kunnia kuuluu kotimaisten supertuottajien lisäksi jenkkilästä ponnistavalle ChaseTheMoneylle. Tulisella tuotannolla onkin oma tärkeä roolinsa siinä, että levyn lähes kaikki kappaleet kuulostavat hiteiltä paria poikkeusta lukuunottamatta. Jos miinusta olisi pakko keksiä, olisi se ehkä tietynlainen geneerisyys, mutta samallahan se on plussaakin, sillä saundissa, jota on oletettavasti lähdetty hakemaan, on myös onnistuttu todella kiitettävästi.

Cledoksen voksut ovat swägää täynnä ja juurikin hänen tyylinsä -sekä äänenkäyttönsä toimivat mielestäni levyllä hänen suurimpina vahvuuksinaan. Eräällä albumin raidalla artisti tosin heittää huulta, ettei osaa vieläkään räpätä ja oli se huumoria tai ei, en väitettä lähde missään nimessä allekirjoittamaan. Cledoksen flow pysyy nimittäin erittäin kliininä läpi levyn ja vaikka rytmitykset ovat suhteellisen simppeleitä, ovat ne samallla hemmetin koukuttavia.

Tavallaan voisi hyvin karkeasti sanoa, että suurin osa kaverin säkkäreistäkin sisältää sellaista kertsimäistä särmää, että ne voisivat luupattuina toimia periaatteessa yhtä hyvin huukkeinakin. Edellämainitun voi toki mieltää miinuksenakin, jos kuuntelee räppiä niin sanotusti verse edellä ja janoaa teknistä kikkailua, mutta en toisaalta ole koskaan saanut Cledoksesta sellaista kuvaakaan, että hän pyrkisi edes olemaan mikään Suomen teknisin räppäri, niin en tiedä miksi sitä pitäisi häneltä vaatiakaan.

Albumin fiiteistä erityismaininnat menevät Gettomasalle ja Pyhimykselle, joista jälkimmäisen värssy jäi tosin omaan makuuni harmittavan lyhyeksi. Pyhin kanssa tehty KYSYMYS -kappale onkin oikeastaan ehkä oma suosikkini levyn biiseistä, vaikka se ei suoranaisesti räppiä enää olekaan. Albumilla lauletaan muutenkin mainitsemisen arvoisen paljon ja CEISSIÄ voisikin yhtä hyvin sanoa myös onnistuneeksi pop-albumiksi sen lisäksi, että sillä on toki erityinen paikkansa rap-yleisön keskuudessa.

Cledoksen lauluhommista on annatteva muutenkin tunnustusta, sillä ajoittain kaveri veteli yllättävänkin korkealta ja kovaa suhteellisen mutkattoman kuuloisesti- ja on osunut ilmeisesti kiitettävästi nuottiinkin, sillä lopputulos ei kuulosta sellaiselta autotunepuurolta kuin yleensä, kun nykypäivän räppärit intoutuvat ryhtymään laulajiksi. Jos haluatte todistei kuin Lauri Haav konsanaan, tsekatkaa levyltä vaikka sellainen raita, kuin LIFE.

Kokonaisuudessaan CEISSI on oikein toimiva paketti ja pidin kovasti siitäkin, että swägäilyn lisäksi mukaan on mahtunut oikeaakin herkkyyttä ja sympaattisuutta. Oikeastaan ainut raita, johon en heti päässyt sisään, oli JOKER, mutta sekin oli samalla hävyttömine asenteineen- ja adlibeineen jotenkin kiinnostava. Kuunnelkaa albumi itse alta!