Bulle (oikealta nimeltään Joni Bollström) on yksi kotimaisen kentän vakuuttavimmista räppäreistä. Kaunistelematon verbaliikka yhdistettynä karismaattiseen ääneen ja taitavaksi hiottuun flow’hun muodostaa miehen materiaalista sen tasoista, ettei sen yli kannata nukkua. Ja harva nukkuukaan; tuvat ovat täynnä räppärin keikoilla ja myös biisien vierailijat ovat maan UG -räpin kärkipäätä.

Toimitus tavoitti Puolassa järjestetystä romanien holokausti -muistotapahtumasta palanneen miehen kotoaan pienen flunssan kourista. Räppärin fiilis tuntui silti olevan hyvä, sillä musahommat rullaavat eteenpäin hyvin.

90 -luvun puolivälissä Vantaan Länsimäkeen perheensä kanssa muuttaneella artistilla on mittarissa 31 ikävuotta, viisi omakustannelevyä, kaksi studioalbumia ja jopa yhteistuotos kulttimainetta nauttivan Huge L:n kanssa. Ensimmäisen omakustanteensa Paskaa Purkkiin mies julkaisi vuonna 2003 ja sitä seurasivat vuonna 2006 ilmestynyt Eilisest Tähä, 2007 julkaistu Nykypäivän Mc:t, 2008 Kuosi Digiviihde, 2010 Äidinkielel (Karma Musiikki), 2012 Westhill Fuck Up’s EP, 2013 Räppilevy (Metronom Records) ja viimeisimpänä pitkäsoittona jo mainitun Länsimäen kollegan kanssa vuonna 2017 tehty Mäki (3rd Rail Music).

Bulle muistaa kirkkaasti kirjoittaneensa ja niin ikään nauhoittaneensa ekan stygensä vuonna 2000, kuudennen luokan kesälomalla. Musiikki on aina ollut perheessä keskeisessä asemassa isän soittaessa useampaa instrumenttia. Soittotaidon sijaan artistin sanapää on aina ollut terävä ja integroidun laulutaidon kera syntynyt mies koki räppäämisen olevan haasteellisempaa. Oman haasteensa toi myös romanitausta, jossa vanhempien sukupolvien auktoriteettiasema on huomattavasti vahvempi, kuin tavallisissa suomalaisissa perheyhteisöissä. Aluksi artisti ei edes halunnut “omiensa” tietävän tekemisistään, sillä romanikulttuurissa suorasukaista ja runsaasti kiroilua sisältävää musiikkia pidettiin ns. “häpiämusiikkina”. Nuoremmat romanit ottivat Bullen tekemiset vastaan paremmin, vanhemmat eivät. Mutta ajat ovat muuttuneet ja tänä päivänä asetelma on jo huomattavasti parempi.

“Rainer Friman sanoi mun mielestä aika loistavasti, et “Kuule poika. Tulee aika, kun nahkatakkeja myymällä ei pärjää.” No nyt on vissiin se aika.”

Nykyään vuoroviikoin tokaluokkalaisen tyttären kanssa elelevä artisti pitää myös keikoista paljon, mutta buukkaus on sakkaillut erinäisten myyjien kanssa toimiessa. Syitä voi vain spekuloida, mutta ainakaan kannattavuudesta ei kyse voi olla, sillä vedetyt keikat ovat myyneet hyvin. Mies itse olisi halukas keikkailemaan huomattavasti enemmän ja tästä johtuen tarkoitus on vastedes myydä keikat itse. Livetilanteessa itseään “beastiksi” kuvaileva räppäri saa yhtäläiset kicksit niin studiossa, kuin lavalla.

Bullen biisientekoprosessi vaihtelee paljon; joskus mielen päällä on valmiina aihe, kun taas toisinaan biisi saa alkunsa vartin freestyle -sessioista, joista voi perata parhaat pointit päältä. Mies kertoo myös lukevansa paljon ja kirjallisuus onkin yksi hedelmällisimmistä lähteistä teemojen poimimiseen.

“Pääasiassa mun tekeminen on sellasta, et mä haluan ammentaa siitä jo eletystä elämästä. Mä en oo mikään maailman paras riimien keksijä, mun biisit kantaa enemmän kognitiivista tarinaa. Ja se on mun mielestä paljon arvokkaampaa, ku joku pelimies -leijuminen.”

Kotimaisista artisteista Paleface saa lyriikoillaan artistilta suuren arvostuksen. Suomiräppi on tällä hetkellä tilassa, jossa suuri osa kirjoittaa tekstinsä vasemmalla kädellä ja keskittyy siihen, miltä toiminta ulospäin näyttää. Tekijät varovat ottamasta kantaa ja keskittyvät pelkkään viihdyttämiseen, jonka takia syntyy helposti kertakäyttötavaraa pullollaan oleva genre.

“Kun mä meen studiolle mä haluan tehä biisejä, jotka on hyviä vielä 30 vuoden päästä.” 

Albumillisen verran uusia biisejä tehnyt mies on tullut tuotantotiiminsä kanssa siihen tulokseen, että on aika siirtyä tämän päivän julkaisumalliin, jossa täyspitkien kokonaisuuksien sijaan kannattaa pudottaa ulos EP etukäteissinkkuineen. 7 kappaletta sisältävän EP:n ilmestyttyä on aika ruveta purkamaan studion kovalevyltä materiaalia, jota on paljon.

“Lähetään siit, et yks -kaks biisiä kuukaudessa ulos 12 kuukauden ajan.” 

Kaikki EP:n biisit on äänitetty IDKFA -studiolla Huge Hefnerin (oikealta nimeltään Jukka Kuuri-Riutta) toimiessa studioinsinöörinä ja Katutaso Äänitteen julkaisijana. Biitit on pääosin tilattu jenkeistä ja Bulle kertoo syyn olevan perin yksinkertainen:

“Ei oo ollu niit linkkei, joilta ois saanu biittei joista diggaa. Mä oon suoraan sanottuna maksanu itteni kipeeks, et oon saanu just sellasii biittei ku haluun.”

Artisti itse toivoo EP:n näkevän päivänvalon parin kuukauden sisällä, viimeinen biisi on miksauksessa ja seuraavan singlen kylkiäisenä tullaan näkemään myös musavideo. Myös seuraava mahdollisuus miehen näkemiseen lavalla tulevat olemaan levyjulkkarit, jotka etsivät vielä paikkaansa. Myös runsas määrä kovatasoisia vierailijoita nostaa yleisökapasiteetin tasoa entisestään siinä määrin, että venuen on oltava tarpeeksi suuri.

 

BULLE FACEBOOKISSA: https://www.facebook.com/BulleOFFICIAL/

BULLE INSTAGRAMISSA: https://www.instagram.com/bulle.official/?hl=fi

 

KUUNTELE TUORE “OMIL HUUDEIL”  FEAT. GAIAF & LIKANEN ETELÄ -SINKKU: