Chi Modun UNCATEGORIZED-näyttely on nähtävillä Vantaan taidemuseo Artsissa 6.6.-1.9.2019. Hip hop-kulttuurin suurimpia nimiä esittelevä valokuvanäyttely vakuuttaa monipuolisuudellaan ja persoonallisuudellaan.

 

Kun on ensin kulkenut täpötäyteen kärttyisiä ruuhka-aikaihmisiä pakatulla lähijunalla Vantaalle, kävellyt ostaripubien terasseilta iloisessa iltapäivähumalassa huutelevien setäjengien ohi sekä kohteliaasti torjunut parin feissarin ja muutaman Iso Numero -myyjän vetoavat moikkaukset, ei odottaisi voivansa astua tilaan, jossa olisi noin viikkon sitten voinut jutella ilmielävän Nasin kanssa. Tänä arkisena iltapäivänä Myyrmannista kivenheiton päässä sijaitsevassa taidenäyttelytilassa vaeltelee vain kourallinen ihmisiä, jotka häviävät korkeakattoisen hallin ja valtavien valokuvaseinien muodostamaan miljööseen lähes niin huomaamattomiin, että näyttelyssä voisi kuvitella olevansa aivan yksin. Ja se sopii hyvin, sillä Chi Modun valokuvat ansaitsevat rauhaa ja hiljaisuutta, jotta niiden tarinat aukeaisivat kunnolla.

 

 

Syyskuun ekaan päivään asti Vantaan taidemuseo Artsissa on esillä näyttely, jossa ihan varmana jokaisen tämän tekstin lukijan kannattaa käydä. Viikko sitten auennut UNCATEGORIZED eli Luokittelemattomat koostuu Nigeriassa vuonna 1966 syntyneen ja New Jerseyssa kasvaneen Chi Modun 90-luvulla ottamista valokuvista, joissa pääsevät esiin osa hip hopin suurimmista nimistä ja tärkeimmistä juurista. Chi Modu toimi vuodesta 1990 vuoteen 1997 ikonisen hip hop-kulttuuriin keskittyvän The Source-aikakauslehden kuvatoimittajana ja -päällikkönä ja kuvasi vuosien aikana lehdelle yli kolmekymmentä kansikuvaa. Työnsä sekä lähestyttävän persoonansa ansiosta hän onnistui vangitsemaan hip hopin suurimmat nimet tilanteissa ja mielentiloissa, jotka edelleen näin yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin välittävät katsojalle jotain ainutlaatuista siitä aikakaudesta ja fiiliksestä, joka kuvienottohetkellä määritti räppiskeneä. Näyttelyssä on esillä myös muutamia kuvia Chin arkistoista, jotka eivät ennen ole päässeet suuren yleisön nähtäväksi.

 

 

Vaikka matka Artsiin oli mitä tavanomaisin, unohtuu Tupacin, Nasin ja Biggien lomassa käyskennellessä nopeasti koko ympäröivä maailma. Tarpeeksi kun syventyy, voi valokuvista luoda itselleen aikakoneen, joka heittää hetkessä keskelle 90-lukua hip hopin eräänlaiselle kultakaudelle, jossa valokuvissa näkyvät artistit ovat mitä tavanomaisimpia tyyppejä tekemässä jotakin itselleen niin ominaista, että staraglamourista ei näy häivähdystäkään. Toki takaraivossa pysyy ajatus siitä, että valokuvissa esiintyviä räppäreitä on kiittäminen hip hopin vaikuttavimmista albumikokonaisuuksista ja legendaarisimmista biiseistä, mutta juuri tämä vastakohtaisuus tekee Chi Modun kuvista niin uniikkeja: vaikka kuvat on otettu hip hopin juhlituimmista nimistä, ei yhdessäkään esiinny julkkis, vaan ihminen artistiprofiilin takana.

 

 

Ja ihminenhän jokainen on, huolimatta siitä kuinka legendaarista kamaa tämä on joskus nauhalle sylkenyt. Nykyaikana yhtä maanläheisten kuvien ottaminen olisi ehkä jopa mahdotonta, sillä vaikka some mahdollistaa sen, että maapallon toisella puolella asuvaan idoliin voi saada yhteyden omalta kotisohvalta, on saavutettavuuden ja näkyvyyden maksimointi tehnyt kaikesta niin tasavertaista puuroa, että joku Snoop Doggin instagram-selfie ei tunnu enää missään. On aivan eri asia seurata sivusilmällä jenkkiräppärin facebook-vuodatusta kuin todella katsoa valokuvaa, jossa tämä on nuorena itsenään läsnä aikana ennen kuin oman julkisuuskuvan muokkaaminen ja jatkuva esillä olo oli edes mahdollista. En yhtään epäile sitä, etteikö artistin itsensä someen kuvaama pätkä olisi aito, eikä tarkoitus ole vähätellä somen luomia loputtomia mahdollisuuksia tutustua nimiin musiikin takana, mutta samalla ilmiön normalisoituminen poistaa sen erityisyyden ja jännittävyyden, joka piilee vaikkapa juuri Chi Modun kuvissa.

 

 

Toki keskittyminen valokuvanäyttelyssä on ihan eri luokkaa kuin puhelinta selatessa, mutta tietenkään voimakkaan vaikutuksen luomiseen ei riitä vain se, että kyseessä on valokuva. Chi Modun tarkka ja omaperäinen silmä tilanteille ja näkökulmille (sekä tunnelman että fyysisen asettelun suhteen), valokuvaamisessa käytetty tekniikka sekä kuvien konkreettinen koko ovat kaikki palasia, jotka yhdessä rakentavat kunnioitusta herättävän kokonaisuuden. Mainitsin jo kerran Snoop Doggin, ja teen sen nyt uudestaan, sillä tämä monessa kuvassa näkyvä pikku-Snoop (no okei olihan hän 90-luvulla jo kakskyt plus, mutta kuitenkin) on hyvä esimerkki siitä, kuinka Chi on yhdellä otoksella saanut vangittua jotain erittäin olennaista ihmisen persoonasta. Ei roolia, ei tarvetta tehdä vaikutusta, ei starailua – vain ihminen kaikessa ihmisyydessään. Näyttely välittää myös sitä tunnelmaa ja maailmaa, jossa räppärit silloin elivät, ja joka näiden tällöin kirjoitetuissa biiseissä elää edelleen.

 

 

Ennen varsinaista näyttelyä voi käyttää hetken jos toisenkin suomiräpin historiaa ja keikkakulttuuria valottavan näyttelyn parissa, sillä tällainenkin kokoelma on pystytetty Luokittelemattomien yhteyteen. Muun muassa Tuomo Lampisen ja Joni Sarkkin hienoja tilannekuvia eri keikoilta esittelevä valikoima on hauska tapa lähestyä Chi Modun otoksia, sillä kahden erilaisen räppikulttuurin vierekkäisyys luo kivaa kontrastia ja perspektiiviä kokonaisuuteen. Olen kuitenkin tahallaan jättänyt tiputtelematta enempää nimiä tai tilanteita, joihin Chi Modun näyttelyssä pääsee uppoutumaan, sillä ne pitää kokea itse. Vartti junalla keskustasta ja olet 90-luvun hip hop-kulttuurin sydämessä, eikä maksa midii. Mene ja keskity, fiilistele ja vaikutu!