Samplet -sarjassa nostetaan esiin klassikkobiisejä kotimaisen räpin historiasta ja tarkastellaan myös alkuperäisteoksia, jotka ovat toimineet biisien samplelähteinä. Tällä kertaa vuorossa on helsinkiläisen Liisanpuisto -yhtyeen vuonna 2001 julkaistulta nimikkolevyltä löytyvä “Pahat Jutut”. Liisanpuisto sisältyi niihin muutamiin suomalaisnimiin, joiden tuotantoa tuli kuunneltua 2000 -luvun alussa erittäin ahkerasti ja bändin tyyli vaikutti varmasti myös omaan käsitykseen suomalaisen räpin rakennusaineista ja arvoista.

Ranka Recordingsille ja Monsp Recordsille levyttänyt Liisanpuisto oli aktiivinen aikavälillä 2000-2004 ja julkaisi elinkaarensa aikana kaksi täyspitkää albumia, yhden EP:n ja neljä singleä. Vuonna 2001 julkaistua debyytti -nimikkolevyä Liisanpuisto (Ranka)seurasivat vuonna 2003 ilmestynyt Pihojen Laki -EP (Monsp) ja myöhemmin samana vuonna Olipa Kerran -nimeä (Monsp) kantava albumi. Yhtye julkaisi myös vuoden 2018 keväällä tuplasinglen Itse Teossa / Siistii Räppii (Monsp). Itse Teossa -biisin oli alunperin tarkoitus tulla graffiti -aiheiselle kokoelmalevylle, jota ei kuitenkaan koskaan julkaistu ja Siistii Räppii oli remix yhtyeen tunnetuimpiin biiseihin kuuluvasta klassikosta.

Yhtyeen kolmesta jäsenestä Teesi on ainoa, josta ei ole räppikuvioissa sen jälkeen kuultu. Ville Kalliosta julkaisi Monspin kautta kaksi loistavaa sooloalbumia, vuonna 2007 100 x 200 mg ja vuonna 2012 Sano. Bändin pääasiallinen tuottaja Kolea on tätä nykyä toinen puolikas Koti6 -tuottajakaksikosta, joka on tuottanut mm. Shakaa, Jonttia, Chydeonea ja Tuomiota&Konetta. Duo on julkaissut myös omakustanteisen mixtapen Luu5 vuonna 2008 ja albumin Salainen Numero (Monsp)vuonna 2012.

Toimitus tavoitti Kolean kertomaan Pahat Jutut– biisin synnystä ja niin ikään Liisanpuiston aikaisista musiikintekometodeista. Mies oli jo aikaisemmin räpännyt englanniksi T.O.A, Urban Herbs ja Super Star Crew -kokoonpanoissa, mutta vuosituhannen vaihteen tienoilla syntyi Liisanpuisto -kaverusten yhteinen päätös muodostaa uusi bändi ja vaihtaa räppikieleksi suomi. Kolmikko bongasi myynti -ilmoituksen Ensoniq ASR-10 -sämplerityöasemasta ja osti sen yhdessä opintolainarahoilla. Työasema sijoitettiin Kolean 18 neliön asuntoon siksi, että mies oli porukasta ainoa, jolla oli hitusen ymmärrystä kyseisestä laitteesta. Sämpleri oli kytkettynä vanhoihin kotistereoihin ja raakamateriaalia vinyylisoittimeen mies metsästi lähinnä kirpputoreilta, johtuen tottakai levyjen hintatasosta.

Erään kirppisreissun jälkeen palasin kotiin miniyksiööni, laitoin virrat sämpleriin, luurit päähän ja aloitin levyn kuuntelun sämplerin läpi. Kun kuuntelin ensi kertaa juuri hankkimani Harold Melvin & The Blue Notes: Reaching for the World -levyn b-puolen ensimmäistä biisiä, heti alun bongo- ja flangeri–haitsu-intron jälkeen korviini tömähti messevä viulujen ja torvisektion soittama rytmi. Tunnelma oli sellainen mitä parhaimmillaan saatoin odottaa: uhkaava, odottava ja vimmainen. Tässä muutaman sekunnin instrumenttiosassa oli eteenpäin vievä pulssi ja minulle oli heti selvää, että sen päälle voisi rakentaa biitin. Niin kuin kaikissa tuohon aikaan laatimissani biiteissä alkupisteenä oli luuppi, tässä tapauksessa kahden tahdin pätkä, jonka pitchasin muutamaa sävelaskelta alemmaksi niin, että se kuulosti alkuperäistäkin aavemaisemmalta. Luupin päälle saattoi alkaa kerrostaa muita instrumentteja. Ohjelmoin rumpukuvion sämplätyillä basarilla ja snarella. Joissakin Liisanpuiston biiseissä lähes kaikki saundit olivat sämplättyjä – en käyttänyt valmiita saundeja, se ei mielestäni kuulunut pelin henkeen. Nauhoitin kaikki raidat ASR-10:n sekvensseriin, kuten Pahat jutut -biisin sähköbasson, jonka Kyösti Salokorpi soitti. Salokorpi soitti myös melodian intron ja kertsin jousille, jonka saundin sämpläsin joltain elokuvasoundtrackiltä. Introssa on myös vokaalilainoja venäjänkielisestä lyhytaaltoradiolähetyksestä. Kun kollaasin elementit olivat paikoillaan, teimme yhdessä Teesin ja Villen kanssa kappaleen rakenteen – sovitimme riimit biisiin. Viimeinen silaus taustoihin olivat DJPP:n tekemät skrätsit.”

 

KUUNTELE LIISANPUISTON “PAHAT JUTUT”:

Harold Melvin & Blue Notes oli yhdysvaltalainen R&B/soul -yhtye ja myös yksi suosituimmista Philadelphia Soul -skenen ryhmistä 70 -luvulla. Yhtye levytti valtaosan suurimmista hiteistään Philadelphia International -labelille aikavälillä 1972 -1976, vaikkakin jatkoi sekä levyttämistä, että esiintymistä aina vuoteen 1997 asti. Bändin suurimpia hittejä olivat mm. If You Don’t Know Me By Now, The Love I Lost ja Wake Up Everybody. Menestyksestä huolimatta kokoonpanon rakenne vaihtui monasti vuosien varrella, milloin henkilökemioiden ja milloin taas rahariitojen takia. Yhtyeen tarina päättyi Harold Melvinin kuolemaan vuonna 1997, mutta se on kiistattomasti jättänyt vahvan kädenjäljen soul -musiikin maailmaan ja lukuisat suuren profiilin artistit ovat tehneet omanlaisiaan covereita alkuperäisistä hiteistä. Bändi myös mainitaan Snoop Doggin Doggystyle -albumilla, jolta löytyvän Doggy Dogg’s Worldin introssa Snoop sanoo “Bitch, you without me is like Harold Melvin without the Blue Notes, you’ll never go platinum!”

Reaching For The World oli yhtyeen viides albumi ja ensimmäinen levytys ABC Recordsille. Se oli myös ensimmäinen levy ilman yhtyeen tunnetuinta jäsentä Teddy Pendergrassia, joka korvattiin David Ebolla. Albumi nousi US Billboard 100 -listan sijalle #56 ja sen nimikkobiisi julkaistiin singlenä, saavuttaen sijan #6 US R&B -listalla. Mielenkiintoinen seikka on se, että Liisanpuiston Pahat Jutut -biisin samplelähteenä toiminut, levyn kakkospuolen Hostage Part 1&2, oli albumin viimeinen singlejulkaisu. Se epäonnistui ollen saavuttamatta listasijoituksia, mutta onnistui herättämään suomalaisen biittinikkarin mielenkiinnon ja päätyi osaksi Suomiräpin historiaa.

 

KUUNTELE “HOSTAGE Part 1 & 2” JA SPOTTAA SAMPLE: