Salasana lähetetään sinulle sähköpostilla.

Kahdeksan vuotta, yksi EP ja viisi pitkäsoittoa. Lähes 50 miljoonaa toistoa Spotifyssa sekä ehdokkuudet Vuoden Yhtye ja Vuoden Hip Hop -kategorioissa Emma Gaalassa vuonna 2018. Jotain on tehty todella oikein eikä tahti näytä hidastuvan. Lokakuun 26. bändiltä ilmestyi uusi ja odotettu levy Jano (Johanna Kustannus). FEAT päätti tarkastella ilmiötä nimeltä Gasellit.

Gaselleissa on jotain todella ainutlaatuista. Vaikka Suomesta löytyy useita räp- ja pop-musiikkia häpeilemättömästi sekoittavia bändejä, jokin Hätä-Miikan, MusaJusan, Päkän ja Thube Hefnerin muodostamassa kokonaisuudessa vetoaa vuodesta toiseen. Liekö syynä se, että vaikka bändi on kulkenut jo pitkän matkan vuonna 2010 julkaistusta debyytti-EP:stä viidenteen pitkäsoittoon, kuulijalle muodostuu kuva tiiviistä kaveriporukasta. Porukasta, jonka jäsenet pitävät toisensa maan pinnalla ja nauravat omille inside-vitseilleen, kuin kuulijoita ei edes olisi. Vaikka kokemusta on kertynyt jo rutkasti ja sanoituksista löytyy myös pessimististä ympäristöön ja olosuhteisiin kyllästymistä, silti Gasellit pysyvät myös uteliaina. Jos Jano– nimeä kantava albumi olisi julkaistu aikaisemmin, sen merkitys olisi saattanut jäädä yksitasoiseksi. Mutta nyt, vuonna 2018, janoa ei saa sammutettua enää pelkällä flindalla.

MusaJusan tuotanto on yksinkertaisesti erinomaista lajissaan. Rummut ja bassot saavat helposti räppidiggarin hakemaan niskatuen kaupunginsairaalan välinelainaamosta, kun taas melodisuus harmonioineen toimii myös genren ulkopuoliselle kuuntelijalle loistavasti. Mitä tulee sisältöön, jokaisella räppärillä on oma roolinsa. Hätä-Miikka on hulvaton ja energinen showmies verrattuna Thube Hefneriin, jonka kyynisen syrjäytyneet toteamukset omaavat stand up -koomikoille ominaista ajoituksen tajua. Päkä on jonkinlainen välitön ja sympaattinen järjen ääni, joka liimaa kaiken yhteen.

Näin Gasellit ensimmäisen kerran livenä Turku Soundcheck -kaupunkifestareilla kesällä 2012. Debyyttialbumi Kiittämätön oli julkaistu paria kuukautta aikaisemmin ja Ime Huiluu -single oli ollut tehosoitossa myös allekirjoittaneen kotisterkoissa. Bändistä itsestään en tiennyt kovinkaan paljoa, enkä näin ollen omannut minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Muistan kuitenkin keikan nähtyäni ajatelleeni, että tästä orkesterista tulee vielä iso nimi…

Sain käsiini Hätä-Miikan numeron ja bänditreeneistä tavoitettu nelikko kokoontui puhelimen ympärille vastaamaan kysymyksiini:

Morjes äijät ja onnittelut uudesta levystä! Miten te kuvailisitte uuden levyn teemaa ja miten se eroaa aikaisemmista?

Kyl me ollaan kelattu, et se teema aukee tosta levyn nimestä Jano. Se on monimerkityksellinen siin mielessä, et siihen liittyy elämänjanoa, tiedonjanoa ja sit ihan perinteistä viinanjanoa myös. Viinanjanoa sillee, et haluu puuduttaa elämäntuskaa ja ne omat kipunsa. Toki välillä on ihan kiva bailata, kyl me siit joskus nautitaankin. Mut teemallisesti tää poikkee siinä mielessä aikasemmista levyistä, et nyt on siirrytty pikkuhiljaa yksilön ongelmista sellasiin globaaleihin ongelmiin. Aikasemmin puhutiin siitä, et MINÄ voin huonosti ja nyt ollaan sillee, et mitä ME voidaan tehä yhdessä tälle maapallolle.

Kiersitte ahkerasti kesällä festareita ja keikkalavoja ja siitä onkin netissä nähtävissä Gasellien Kesätelevisio 2018, puolidokumentaariseksi lyhytelokuvaksi luonnehdittu pätkä. Jäikö jotain keikkoja mieleen ylitse muiden?

Kyl oli tosi paljon hyviä ja ikimuistosia keikkoja, mut ehkä tältä kesältä jäi päällimmäiseks mieleen Ruisrockin rantalava ja sit toi Blockfestin keikka.

Teidän musiikki on eräänlaista räpin ja popin fuusiota. Onko tää asia kuinka laskelmoitua, tai tuleeko levy-yhtiöltä painostavia toivomuksia linjan suhteen?

Kyllä siin on kyse ihan omasta valinnasta. Ollaan alusta asti näitä biisejä ihan omin voimin tehty ja keskenään mietitty millasta musiikkia halutaan tehdä. Meidän musiikkimaku on myös muuttunu täs vuosien varrella ja paletti on laajentunut. Kyl tää kaikki on tullu ihan luonnostaan. Ja ehkä se juttu toimii just siks, ettei tarvi ketään muita koittaa miellyttää.

Mitäs sitten muut hommat bändin ulkopuolelta, käykö teistä joku ns. oikeissa töissä?

No me ollaan siitä onnellisessa asemassa, et ei hirveesti tarvi noita oikeita töitä tehdä. Onhan meillä tosin muitakin juttuja tullu. Dj Ibusalin (Thube Hefner) soolo ilmesty vuoden alussa ja Miikka ja Jusa teki yhteislevyn kolme vuotta takaperin. Ja Miikka ja Päkä kirjoitti Sä Maksat -nimisen kirjan, joka julkaistiin syksyllä 2017 ja toinen on jo tekeillä. Sekin toivottavasti jossain kohtaa näkee päivänvalon. Ja Päkältä tulee ens vuonna Joululaulu, Kas Huiluni soi, eiku Kas Kulkuseni Soivat. Eiku KAS KULKUSENI KILISEVÄT– joululevy. Ja jusa tuottaa sen, niin eiköhän siinä aikaa mee ihan tarpeeks. Niin ja Päkä ja Thube on tehny valokuvamallin töitä ja Miikka TV-töitä panelistina.

Haha! Minkälaiset on bändin kuviot tällä hetkellä?

Kierretään Suomea ahkerasti ja 15.12 on Kaapelitehtaalla Jano -levyn varsinainen julkkariextravaganza. Siit on tulos aikamoinen spektaakkeli. Laitetaan alttari nättiin kondikseen ja jengilt tulee tippuu ögit, kun siel vähän piupali paupali paukutellaan. Ja feattei on hoidettu paikalle niin jumatsuigetusti. Jengin on paras pistää shortsit jalkaan.

Oolsprait. Kiitoksia haastiksesta!

Kiitoksia, kiitoksia.