Adi L Hasla julkaisi perjantaina kovasti odotetun kolmannen albuminsa. 8. päivä  -nimeä kantava lätty ilmestyi osuvasti juurikin kahdeksantena päivänä toukokuuta ja kuultavissa on miehen aiempaan kamaan verrattuna nyt enemmän myös hänen melankolista puoltaan.

Adi L Hasla tuskin liiemmin esittelyitä kaipaa. Sanotaan nyt vaikka niin, että platinasinkut ja artistin aikanaan rikkoma, suomalaisia sooloartisteja koskeva striimausennätys puhuvat puolestaan. Tarina on kiistatta kaikin puolin menestyksekäs ja etenkin klubibängereistä puhuttaessa Hasla on ehdottomasti mies paikallaan.

Klubeja keinuttavat hitit ovatkin asia, joka ainakin itselleni tulee artistista puhuttaessa ensimmäisenä mieleen ja oikeastaan juuri tämä seikka tekee uudesta albumista erityisen mielenkiintoisen. 8. päivä on nimittäin selvästi kokonaisuus- ja konseptipainotteinen levy, jolla on yllättävän synkähkö sävy. Adi itse avaa konspetia seuraavasti:

“Albumi tehtiin ehdottomasti konsepti edellä. Parin vuoden aikana on tullut ajoittain sellainen fiilis, ettei toi seitsemän päivää oikein riitä käsittelemään kaikkia asioita, mitä tapahtuu elämässä. Sitten kun vielä näissä musiikkihommissa tukottaa hirveen täyteen työpöytää kokoajan, niin tuntuu, että tarvis yhden ylimääräisen päivän viikon päälle. Kun juttelee ihmisten kanssa, tuo vaikuttaa olevan aika yleinenkin kela, et tarvis sellaista offtimea, jolloin käsitellä asioita”

Julkaisupäiväksi löytyi vielä teemaan kuin täydellisesti sopiva perjantai, joka oli tietysti kuun kahdeksas päivä. Ehdinkin jo hieman haipata albumin erityislaatuisuutta suhteessa aiempaan Adi L Hasla -matskuun ja artisti itse kertoo asiasta näin:

“Mun mielestä tässä kuuluu taas muutama eletty vuosi ja nyt ehkä vähän aikuisempi minä puhuu. Oon tehnyt kuitenkin aikaisemmin sellaista klubiräppi -tyylistä kamaa ja välillä ehkä ignoranttiakin räppiä, mutta ihmisissä on useita eri puolia. Nyt halusin tehdä kokonaisen projektin, jossa puhutaan sellaisista aidoista tunteista, joita meillä kaikilla on.

Musta tuntuu, et räpissä se on välillä vaikeeta. Pitäs olla muka tosi hardocore ja kylmäpäinen, mut tosiasiassa ihmiset käy kuitenkin himoskaalan tunteita läpi. Tää albumi eroo aiemmista sillä tavalla, et tää on yks kokonaisuus, missä ei hairahdeta siihen, et pitäs olla vaikka yks bilesinkkubiisi. Kaikissa biiseissä pysytään aikalailla siellä melankolian puolella, että kyllä tää on synkempi kokonaisuus, kuin aiemmat albumit”

Niin menestyksekkään räppärin kohdalla kuin Adi L Hasla, voisi olla jopa seiffimpi veto jatkaa ikään kuin tasaista linjaa, joka selvästi uppoaa jengiin. Voisiko uuden albumin perusteella kuitenkin sanoa, että mies on mennyt selvästi eteenpäin artistina ja ihmisenä?

“Ehkä just niin päin, että mulle on tosi tärkeetä ihmisen henkilökohtainen prosessi ja mä tarkkailen sitä päivittäin. Se on mulle tärkeetä, etten niin sanotusti jämähdä ihmisenä. Sitten on tietysti näitä kliseisiä kasvukipuja, joita vain tulee, kun tätä elämää käy läpi. Kyllä mulla on ollut matalalentoisempi mieliala viimeiset pari vuotta, kun ottanut tämän aikuisuuden raadollisuuden vastaan.

Sitä kautta ollut sitten ajatuksia, että miten kehityn artistina ja kyllä mä koen, että on pakko pystyä haastaa sitä omaa kirjoittamista ja lähetystapaa. Ei voi jäädä tekemään vaan yhtä asiaa tai käsittelemään vaan yhtä aihealuetta. Tää oli haaste mulle itselleni, et pystynkö tekemään ehjän kokonaisuuden välittämättä siitä, mitä ehkä jotkut odottais, et mä teen. Mut kyl se tuli sieltä oikeen elämän kokemuksien kautta, ehdottomasti just elämän kautta musiikkiin”

Mitäpä olisi kuitenkaan ehjä kokonaisuuskaan ilman vahvoja yksittäisiä kappaleita, jotka sen muodostavat ja niitä albumilta myös ehdottomasti löytyy. Omiksi suosikeikseen levyltään Adi mainitsee biisit Morfiini sekä Miten Täs Kävi Näin feat. Lukas Leon.

“Morfiini -kappaleesta jäi jo se studiosessio mieleen, et se synty tosi orgaanisesti. Halusin myös tuoda laulamista enemmän kehiin ja vaikka se onkin autotune-tyylinen, niin mentiin melodia edellä anyway. Teksti siihen tuli vähän kuin itsestään ja se biisin pointti tuli ulos just sillee, ku halusin, mikä ei aina onnistu musiikkia tehdessä. Se on taianomainen hetki kun kaikki ikään kuin osuu kohdilleen ja kun se tapahtuu näin helposti.

Miten Täs Kävi Näin -biisillä puolestaan oli sellainen puhdas räppimeininki, Supertyyli teki skrätsit siihen ja meil oli kaks versettä ja kova biitti. Tollanen meininki lämmittää aina tällaisen räppidiggarin sydäntä”