Ideaali & Jay Who? julkaisivat viime viikolla kesäromanssibiisin, joka muistuttaa niistä maagisista loputtoman auringon öistä, kun kohtaamiset ovat kullanhohtoisia eikä huomista tunnu olevan olemassakaan.

 

 

 

Virallisia kesäkuukausia on jäljellä tasan yksi. Joillekin koulunsa aloittaville tai sitä jatkaville kesä voi olla jo parin viikon päästä ohi. Siksi nyt jos koska saattaa olla täydellinen aika todella syventyä siihen, mitä kesältä oikeasti haluaa. Onko jotain jäänyt tekemättä? Kokematta? Tuntematta? Varmasti paljon on pariin kuukauteen mahtunut, mutta onko kesä todella antanut kaikkensa, tai enemmänkin – onko itse osannut ottaa kaiken vastaan?

 

Tiedän mitä teit viime kesänä on täydellinen kiintopiste hänelle, joka yhä mietiskelee, miten tästä Suomen lyhyestä mutta intensiivisestä aurinkoajasta saisi mukaansa sellaista, jonka muisteleminen lämmittää vielä puolenkin vuoden päästä, kun ympärillä humisee sydäntalvi. Ideaali & Jay Who? maalailevat ilmoille niin romanttisen ja lämpöä tihkuvan skenaarion, että vähemmästäkin herää kaipuu samanlaiseen seikkailuun. Tiedän mitä teit viime kesänä on rakkauslaulu toisaalta tietylle henkilölle, mutta toisaalta ihastumiselle itselleen.

 

 

Kappaleessa muistellaan edellisen kesän merkityksellisintä kohtaamista, jonka ajallinen kesto saattoi olla alle vuorokauden, mutta joka imeytyi muistin kerroksissa niin syvälle, että häivähdys tuosta tapahtumasta nostaa yhä kehollisen tunnereaktion pintaan. Kun kaksi ihmistä kohtaavat kimaltelevassa kesäyössä, voi maaginen yhteys luoda illuusion siitä, että koko maailma on muuttunut yhdeksi väreileväksi onnen kehdoksi, jonka ainoa tarkoitus on mahdollistaa romanssiin uppoutuminen. Ei ole väliä ajalla, ei velvollisuuksilla, eikä varsinkaan tulevaisuudella. Kesäyön romanssin ei ole tarkoituskaan saada jatkoa, eikä sitä voi kahlita arjen rajoittavilla siteillä. Se syntyy, kasvaa muutaman tunnin sisällä huippuunsa, ja lakastuu olemattomiin.

 

Tai no, ei nyt ihan olemattomiin. Kuten sanottu, voi muisto jäädä elämään yhtä vahvana kuin itse kokemus: “Nyt ku meil on molemmilla toiset, sä oot muual, mut mielestä pois et / Mä palaan aamuyön hohtavaan aurinkoon, ku me tähdättiin nautintoon”. Kenties juuri siksi nämä kesäauringon kullanhohtoiseksi värittämät salamaromanssit saavat ympärilleen niin hehkuvan auran: aika tai todellisuus ei pääse paljastamaan kummastakaan osapuolesta niitä ihmisyyden varjoisampia osia, jotka väkisinkin ajoittain painavat pitkää parisuhdetta. Muisto kesäyön prinssistä tai prinsessasta pysyy autuaan koskemattomana, sillä sitä kehystää pelkkä onni. Himo. Jännityksensekainen nautinto ja ilo. 

 

 

Ideaali & Jay Who? kertovat tarinan, jonka ei tarvitse tuntua omakohtaiselta tuntuakseen merkitykselliseltä. Neliminuuttiseen biisiin mahtuu nimittäin sen verran kaunopuheisia käänteitä, että jos ei itse juuri nyt kaipaakaan samantyyppistä kesäyön huumaa, voi biisistä helposti ottaa ilon irti fiilistelemällä sen idyllisiä hahmoja ja koristeellisia puitteita. Haikeahko biitti johdattelee aavistuksen kaihoisiin tunnelmiin, mutta pohjimmainen vire läpi biisin pysyttelee korkeilla taajuuksilla, muistuttaen siitä, että lumoavat kohtaamiset ovat harvinaista luksusta.

 

Vaikka biisin otsikko leikittelee ysärin klassikkokauhuleffalla, ei kappaleessa ole muuta kauhistuttavaa kuin muistutus siitä, että kesä loppuu joskus. Siksi on erityisen tärkeää nauttia, ja on tärkeää säilöä nautinnollisia muistikuvia. Siten elämä saa ihmeellisesti enemmän väriä ja kimallusta.