Wado, Polka, Decay ja Cover. Neljä nimeä, jotka muodostavat Level 11 -graffiticrewin, joka on ollut aktiivinen jo reilut 20 vuotta. Maalattujen graffitien kokonaismäärää on mahdotonta arvioida ja miesten itsensä mielestä myös turhaa. Ainoastaan seuraavalla piissillä on väliä. Feat.fi sai harvinaislaatuisen tilaisuuden lähteä mukaan seuraamaan, kun tämä erittäin tiivis porukka tekee sitä itseään, eli peinttaa.

Suuntasimme kuvaajan ja itse crewin kanssa Turussa sijaitsevaan hylättyyn tehdaskompleksiin aikaisin sunnuntaiaamuna. Sunnuntaiaamuna siksi, että tämä oli ainoa ajankohta, jolloin jokainen maalaaja pääsi irtautumaan hetkeksi siviilielämästään. Miehet kyhäsivät valtavalle seinälle kaikki omat piissinsä, taustojen sitoessa ne yhdeksi isoksi teokseksi ja lopuksi suuntasimme läheiseen pizzeriaan sulattelemaan hyisiä sormiamme ja puhumaan porukan historiasta.

Koskas äijät on maalanneet ekat piissinsä?

Decay: Me maalattiin Coverin kanssa ekat vuonna -93. Yhdessä alotettiin toi koko touhu.

Cover: Joo tollee se bout meni, vaik olihan sitä muitakin jäbiä alkuun messissä. Mulla se lähti -93 bommaamisesta ja jäin kiinnikin ekan kerran heti samana vuonna.

Polka: Mä maalasin ekan vuonna -94. Mut me asuttiin sillon Porissa ja siellä oli grafatouhu ihan lapsen kengissä.

Wado: Mä tein ekan -97. Tai niin, mä tein heti ekana päivänä kaks, hah.

Koska Level 11 sitten on pistetty kasaan?

Decay: Vuonna -96 me tehtiin ekat Level -piissit. Siinä kohtaa rupes tekemään jo enemmän ajatuksella; alko miettimään kunnolla kirjaintyylejä jne. Se oli sellasta kunnon punk -henkistä myllytystä, ruvettiin pistämään kylää täyteen oikeen kunnolla.

Cover: Muistaakseni Auran Panimolla tuli ekan kerran tägättyy Levelii just tuollon -96.

Wado: Mähän liityin mukaan sitten vasta myöhemmin.

Onko oma asenne peinttaamiseen muuttunut ikääntymisen myötä, moni on nuorempana aika paljon välinpitämättömämpi ja huolettomampi?

Decay: Sellanen ehdottomuus…

Wado: Nykyään?

Koko porukka repeää nauruun.

Decay: Hahaha! Niin nykyään vituttaa kaikki. Ei, nuorempana. Sitä oli muutenkin sillon maalatessa aivan paranoidi, vilkuili jatkuvasti olan yli ja mietti valmiiks ulospääsyjä ehjin nahoin tilanteista. Eihän tätä nykyään sillai edes salaile. Tuntuu, et kaikki duunissa ja lähipiirissä tietää.

Wado: Yleiset asenteetkin on niin paljon muuttunu. Ja meillä on varmaan kaikilla ollu alusta asti samanlainen mentaliteetti, et minkä tyyppisestä tykkää. Niin jos omalla kohdalla miettii, niin bommauksesta tää touhu on lähteny ja siihen on täysin koukussa. Mut eihän sitä samaan tyyliin enää tee.

Harkintakykyä löytyy enemmän?

Wado: Juurikin näin. Ei se oo enää sellasta rähjäämist ja mayhemiä. Mut ei se tuu mihinkään loppumaan ja sen haluuki pitää aina mukana.

Cover: Sanotaan näin et kun alkaa perhettä ja jonkinnäköstä omaisuutta karttumaan, ni kyl se suurin anarkismi siin karisee. Toki sil on aina erityinen paikka sydämessä, haha! Ehkä rupee miettii enemmän sitä taidepuolta. Mut kyl grafu on aina grafuu.

Decay: Ja pääpointti on se, et ei tätä tee enää mitenkään negatiivisen kautta. Se ajatus ja lopputulema on aina positiivinen, jos haluu lähtee peinttaa tai tsekkaa jotain uusii mestoi. Kyl se on enemmän hymyy ja kahvit termariin.

Wado: Ja se on varmaan ollu meillä kaikilla alust asti sama, et ei oo halunnu mitään arvorakennuksii bommata. Et vaikka nuorempana onkin ollu isompi pyörä pyörimäs, niin siin on ollu joku tolkku. Just katoin tuol jokirannassa ja keskustan mestoil, et kyl on patatyhmää touhuu bommata johonkin hienoihin koristeellisiin kivitaloihin, kun vieressä on sähköboksi.

Onko jollain teistä kokemuksia siitä, kun poliisi, vartija, tai joku mallikansalainen päättää ruveta oikein fyysiseksi noissa tilanteissa?

Polka: Ei.

Decay: Ei oo mitään sellasta.

Cover: Niin tai olihan meil kerran se superkyttä, joka jallitti meijät bommaamisest. Huusi ensin, et “Tuliks jo paskat housuun?”, juoksi kiinni ja taklas kummatkin kerralla maahan. Siit ei sit menty enää mihinkään, kun oli väijytys ja pari partioo kulman takana venaamas.

Wado: Takaa -ajotilanteit on tietty ollu ja kerran poliisi taklas oikeen kunnolla kenttään. Mut mä juoksin kiljupäissäni karkuun ja se vaan pysäytti. Ekan kerran kun jäin kiinni, se kyttä kiristeli hampaitaan ja halus vetää kunnolla lättyyn. Se oli aika kuumottavaa sen ikäsenä olla siel maijan perässä. Se tosiaan sano, et “mun tekis mieli hakata sut”. Haha, asia selvä.

Cover: Joo kiljupäissä on kyl juostu hahaha!

Decay: Itellä on aina ollu niin, että on yrittäny välttää kontaktia peintates. Et sit jos jotain tapahtuu, niin vitusti vaan karkuun. Ei oo ollu minkäänlaista mielenkiintoa jäädä neuvottelemaan kenenkään kans. On halunnu peintata rauhas ja sit huomaamatta pois.

Onko teistä moni päätynyt kuvapuolen hommiin työelämässä? Ainakin Cover, Decay ja Wado on tehnyt ihan maalaustaidetta ja pitänyt näyttelyitä…

Decay: Cover on ainoo, ku työskentelee visuaalisel puolella. Ite oon jossain vaiheessa taidetta tehdessä, mikä ei sinänsä välttämättä liity grafuhommiin, todennu itelleni haluavani pitää noi peinttaushommat täysin vapaina. Sillä pohjalla mistä ne on lähtenytkin ja miten ne on rakentunu kaveri – ja ystäväporukan sisälle. Ei oo mitään rajoitteita tai sääntöjä ulkopuolelta. Oon aina halunnut maalata vaan ja ainoastaan sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä.

Wado: Täys komppaus tohon. Vuosien varrella jengi on kysellyt, et miks et tekis tota niinku ammattimaisemmin? Mut se on ollu aina selvää, et se on harrastus ja sellasena pysyy. Tietty se on kivaa, jos tulee välillä jotain tilausduuneja. Niistä saa sit lekoja ja se on ihan ok.

Decay: Nykyään on sellanen juttu noitten tilausduunien kanssa, et jos vähänkin haiskahtaa siltä et siel on joku vittupää määräilemässä mitä pinkkiä ja mitä liilaa pitää käyttää, niin sit voi soittaa jollekin Aku Ankkoja maalaavalle tyypille. Voin antaa sellasen tyypin yhteystiedot eteenpäin ja sit mennä ite tonne jonnekin puskemaan kromii ja mustaa.

Cover: Jep, jotain tilausduunejakin on tullu tehtyy, mut pääasias sellasii jois on ollu käytännös aika vapaat kädet.

Mites Polka, oletko sä pitänyt joskus jotain näyttelyjä?

Polka: En, en oo.

Decay: Haha!

Wado: Hah, nyt on jää rikottu!

Polka: Mulle peinttaaminen on muihin verrattuna ollu aina yks harrastus muiden joukossa, kun on ollu noit musajuttui sun muita. Välil menny toinen harrastus edel ja välil taas toinen.

Wado: Ja ärsyttävän hyvä kaikes.

Decay: Niin, haha!

Niin sähän tulit viimeisenä paikalle ja sait ensimmäisenä piissin valmiiksi. Wadohan tossa sanoikin jo, että tuskin touhu tulee ikinä loppumaan. Mitä muut on tästä mieltä?

Decay: Joo tuskin tää tulee mihinkään loppumaan. Vanhemmiten jos liikaa seuraa tätä koko kulttuuria, instagrameja ja vastaavia, tulee välillä sellanen lämmin oksennus suuhun. Niinku koko touhuu kohtaan, et ei kiinnosta. Mut sit kun bongaa jonkun hyvän mestan, tai joku tästä nelikosta pyytää mukaan, ni on jo vaihde silmäs. Se on tää oma tiivis porukka, joka pitää tän raiteil ja homman haluukin pitää siinä. Ei oikeen kiinnosta muiden touhut, eikä kiinnosta edes tutustuu keneenkään, ihan suoraan sanottuna haha!

Wado: Sillon ku me ollaan alotettu, oli yks sana; graffiti. Se on sisältäny sen kaiken. Nykyään on niin monta eri haaraa ja käsittämätön määrä ihmisiä on mukana täs. Eri tyylei ja systeemei on niin paljon, ettei edes tajua kaikkea. Siks on ehkä parempi keskittyy siihen omaan hommaan.

Cover: Mullahan olikin tossa jonkun vuoden breikki 2000 -luvun alkupuolella, kun piti ottaa lomaa päihteist sun muista, mut nyt onki sit kahta mukavampaa peinttaa ilman stressii.

Kyllä. Mitä mieltä olette muuten siitä, että onko graffiti yksi hip hop -kulttuurin osa -alueista? Vuosien varrella on törmännyt kuitenkin  aika rankastikin eri mieltä oleviin. Että graffiti on täysin oma juttunsa ja turha koittaa niputtaa tätä yhteen jonkun räppäämisen, tai breikkaamisen kanssa.

Cover: Joo siis täähän on tän hetken kuuma peruna tuol somemaailmas ja täytyy sanoo, et ei oo itel liittyny toisiinsa. Mut monel vanhemmal tyypil on varmasti. Mulla se yhdistyminen on oikeestaan tapahtunu myöhemmin. Muistan, et oon jo pikkupoikana tsiigannu ja ihmetelly seinäkirjoituksii ja bommauksii. Mut tää varmaan tosiaan liittyy siihen, et ollaan tultu geimeihin kasarin jälkeen. Ainakin noi ekan ja tokan aallon Turku -bommaajat on ponnistanu tuolta hip hop -maailmasta, mitä oon ymmärtäny. Rispectit sinne!

Decay: Tossa kipeenä ollessa luin pitkäst aikaa Subway Artin ja tuli muutenkin luettua netistä jotain vanhoja haastatteluita, niin onhan jengi todennut jo 70 -80 luvulla Nykissä median vaan niputtaneen noi yhteen ja vieneen kauniina myytävänä kokonaistuotteena Eurooppaan. Tekijöistä se ei oo lähtösin. Mekin kuunneltiin punkkii ja juotiin kiljuu ku apinat sillon pienenä, sil ei ollu mitään tekemist jonkun räpin kans.

Wado: Ihan samaa mieltä. Graffitin löysi sillai et vaan näki niitä ympäril ja kelas, et tota mäkin voin tehdä. Se oli se haista vittu -meininki. Kiljuu, hasaa, punkkii ja tussi.

Polka: Ja vaikka itekin on ollut jonkunnäkönen hip hop -harrastaja, niin ei noi kaks juttua liittyny alkuun mitenkään toisiinsa. Sillon ku mä tein ekan piissin, ni en mä tienny et noi asiat liittyy mitenkään toisiinsa.

Decay: Meil Raunistulassa vanhan kaverin isoveli ja sen kaverit soitti punkkia ja hevii, ne kävi bunkkereil peinttaamas Hepokullas. Ei sil ollu mitään tekemist hip hopin kans.

Tähän liittyy toisenlaisii sivujuonteita paljon, jotka vaikuttaa tohon hommaan. Arkkitehtuurin fiilistelyy, varsinki vanhan teollisuusarkkitehtuurin. Minkälaisia mestoja sä fiilistelet. Kun löydät jonkun vanhan vintin, jossa on jotain hienoa roinaa, miten ne sijoittuu mukaan siihen kuvaan…

Eli sellaista pysähtymistä ja hetkeen tarttumista?

Decay: Niin. Sit se oma aspekti muotoutuu, kasvaa ja muuttuu. Täs on väännetty se 20 -25 vuotta, siinä täl porukal on jo muotoutunu sellanen yhteinen näkemys ja siihen on vaikee ottaa ketään ulkopuolista kelkkaan. Ja jos käy peinttaamas jonkun muun kans, ei siin oo samaa fiilistä.

Cover: Toisaalta joka porukan kans on hiukan erilaist maalata, mikä sinänsä tekee välil ihan hyvää. Rikkoo niit omii tuttui kuvioita. Pääasias toki peinttaa vanhojen frendien kans.

Onko Turun sisällä minkäännäköistä nokittelua crewien kesken? Tuleeko ikinä mitään vakavampaa sanomista?

Cover: Kyl tos on nuorempana omat biiffit käyty, kun halus todistella jotain. Mut eipä siihen oo enää ollu tarvetta pariinkymmeneen vuoteen…

Wado: Decay sano must hyvin ton, et ei tunne tai edes halua tuntea välttämättä muita. Eilen kun käytiin tsekkamassa toi tän päivän spotti, näin ekaa kertaa yhet tyypit, joiden piissejä tol alueella on helvetin paljon. Käytiin esittäytymäs ja heitettiin läpät. Kylhän sitä välillä kuulee, et tuol on jotain biiffejä. Mut siinäkin taitaa olla kyse niistä ihmisistä, eikä siitä mitä tehään.

Henkilökemiaa?

Wado: Niin.

Decay: Nykyään ei just kulttuurin puitteissa kiinnosta tutustua keneenkään, mut jos tuolla spoteilla tulee vastaan jotain jengiä, niin kyl mä nyt morjestan. Se liittyy ihan tavallisiin käytöstapoihin. Ei oo mikään tarkotus olla sisäänpäin kääntynyt kusipää, ei vaan kiinnosta keskustella näist asioista.

Wado: Omakohtasesti se on ollu jo kauan niin, et se on aivan sama ketä on tehny mitäkin ja kuinka paljon. Ja mikä se status on. Koska siellä on takana aina se ihminen ja enemmän painaa, et minkälainen ihminen.

Kuinka paljon on tullu peintattua ulkomailla?

Decay: Nuorempana tuli vähän jotain, mut ei enää. Wadohan reissaa paljon.

Wado: Joo tänäänhän on harvinaislaatuinen tilanne, kun kaikki pääsi paikalle ja on lauma lapsia hoidos.

Polka: Haha!

Wado: Ei siitä oo kovinkaan pitkä aika, kun tuli vasta ensimmäinen sellanen reissu, jolla ei peintannu. Aina on jotain tehny. Sit on tietty ollu erikseen sellaset reissut, joihin on lähteny jonkun kans varta vasten peinttaamaan. Toi on muuten jännä juttu, ei oo koskaan tullu edes mietittyy, et missä kaikis maissa sitä on tehny…

Rajoittuuko Eurooppaan kuitenkin?

Wado: Ei. Ainakin Etelä -Amerikas ja Kaukoidässä. Kaukoidän reissu oliki siit hauska, et törmäsin siellä paikallises alan liikkees kaverin kaveriin. Aika pieni maailma, hah.

Tuleeko vanhemmalla iällä rehellisesti sanottuna vielä sellaisia hetkiä, jolloin sellainen kunnon tuhoamisvimma iskee päälle?

Wado: Mmm nnnoo… hahaha!

Cover: Ehkä kännipäissään joskus innostuu, mut muuten on kyl aika hiljast.

Decay: Tavarajunat on ainoo juttu, mist tulee vieläki sellaset vapinat välil.

Polka: Kyl sellasii bommausfiiliksii välil tulee. Ja miksipä ei vois. Mut ei sitä vaan tuu lähettyy.

Wado: Kyl mun ainakin välil tekee mieli ja välil sit tulee toteutettuakin.

Tällaseen päälle 20 vuoden crew -historiaan mahtuu tietenkin tosiaan noita kiinnijäämisiäkin. Osaatteko arvioida jotain kokonaissummaa korvauksille, joita olette yhteensä maksaneet? Ja kismittääkö se jälkikäteen, vai onko kaikki all good?

Decay: Onhan niitä laskuja tullut maksettua, mut se liittyy lajin luonteeseen.

Wado: Varmaan jokainen, joka rupee ahkerasti peinttaamaan tiedostaa, et kyl sitä maksettavaa tulee jossain kohtaa vääjäämättä. Kuuluu asiaan.

Decay: Harrastuksen pikkuvikoja, haha!

Polka: Niin ja mitä jos pelais vaikka jääkiekkoa 20 vuotta. Ei sekään halpaa oo.

Wado: Ite lähinnä haluu vaan unohtaa tollaset.

Decay: Ja jos suhteuttaa korvausten määrän siihen, kuinka paljon on peintannu, on ihan selkeesti voiton puolel.

Wado: Ehkä sellanen oli aika valitettavaa, jos joutuu oikeen hampaisiin. Ja täs maassa kun jäät jostain isosta kiinni, niin siinä ei yksin juuri selviämisen mahdollisuuksia oo. Korot on niin mahdottomia, ettei se oo mahdollista. Mut kaikest huolimatta, en vaihtais sekuntiakaan.

Cover: Joo siis Suomes on ainaki ollu tää yhteisvastuullisuus, et kaikki maksaa yhteisii korvauksii siihen asti kun koko summa on korvattu. Ruotsissa ne taas jaetaan päittäin eli kun oot omas maksanu, ni se on siinä.

Jos mietitään tästä muutamia vuosia eteenpäin kun jälkikasvut alkaa tuolla pyörimään, niin minkälaisen keskustelun kävisitte oman muksun kanssa sen jäädessä kiinni laittomasta peinttauksesta? Ja miten teidän vanhemmat ovat aikoinaan suhtautuneet kiinnijäämisiin?

Decay: No kullakin on varmaan oma mielipiteensä tähän. Kyllä mä koittaisin rohkasta erilaisiin taidemuotoihin ja sellaseen rohkeaan oman ilmaisun kehittämiseen.

Meillä tuli kotona ensin ihan täystiltti ja kamat lensi hyvin äkkiä roskikseen. Mut kun touhu ei siitä sit laantunu mihinkään kiukuttelulla tai millään muullakaan, niin sit tuli tilalle enemmän sellanen surullinen asenne; “sä kuset sun koko elämäs”.

Cover: Meijän faija anto hittii naamaan ja pakotti hinkkaamaan tägit seinästä seuraavana päivänä. Mut vihan kautta ei saa lapsiin istutettua mitään muuta ku vihaa. Jos omat lapset lähtis tonne bommailee, ni sanoisin et älkää jääkö kiinni ja jos jäätte, niin teoilla on aina seuraukset. Sit on turha itkee, ku paskat on jo housus.

Wado: Niin ja tuntuu aika uskomattomalta, ettei vanhemmat tietäis jos muksu juoksee tuolla yön seläs ja tukottaa oikeen helvetisti. Mä en tiedä, mut kuvittelisin, et se on ainoastaan muutama prosentti porukasta joka lähtee tehtailemaan laittomia. Laillisia seiniä on jo aika paljon ja kyllä tuol näkee vanhempia ostamassa muksujen kans niit lekoja.

Mun pari ekaa kertaa lakastiin jotenkin maton alle. Kolmannel kerral tuli sit tiltti.

Polka: Meil oli kyl ihan rohkaiseva ilmapiiri. Mä olin tosin 20 -vuotias, kun jäin kii ja maksoin ite korvaukset.

Decay: Niin et “älä ihmees lopeta tota, sä oot niin lahjakas”, hahaha!

Wado: Hahaha!

Kiitoksia helvetisti äijille luottamuksesta ja haastattelusta!

Level 11: Kiitoksia, oli hieno sunnuntai!

 

TSEKKAA TIMELAPSE -VIDEO:

Video ja kaikki artikkelin kuvat: Joonatan järvinen

Videon biitti: Dj Haid