Rekamin uusi albumi on ollut syksyn odotetuimpia suomirap-julkaisuja ja koska 2018 julkaistu- sekä kovasti kehuttu Pihlderberg oli enemmänkin tuottajalevy, on Karonkka Rekan eka kokopitkä soololätty lähes kymmeneen vuoteen. The hype is real, joten korvat hörölle ja albumi soimaan!

Karonkan konsepti voi olla eri kuin Pihlderbergillä, mutta se on silti vähintään yhtä ainutlaatuinen. Aika harva suomitekijä voisi nimittäin duunata yhtä vahvan albumin, ollen samalla vastuussa niin tuotanto-, kuin riimipuolestakin, pitäen vielä molemmat maksimaalisen mintissä, kuten Reka tekee.

Vaikka kyseessä ei olekaan tuottajalevy, on vierailevia artisteja nytkin mukana merkittävän iso liuta ja fiittaajat ovat myös tärkeässä osassa albumin kokonaisuuden kannalta. Konsepti tuokin vääjäämättä ainakin etäisesti mieleen Dr. Dren parinkymmenen vuoden takaiset klassikkoalbumit, sillä erotuksella toki, että Rekami kirjoittaa itse värssynsä.

Siitä puheen ollen, ei missään nimessä sovi vähätellä Rekamin omien räppien vaikutusta levyn loistavuuteen ja miehen oma tarinankerronta onkin lopulta se tekijä, joka luo albumille sen lopullisen tunnelman sekä tarttumapinnan. On myös ilo huomata, että Rekan kaltainen tekijä, joka on tehnyt tuhoisaa jälkeä mikkikopissa jo pitkään, kehittyy edelleen räppärinä levy levyltä.

Lisäksi tuntuu siltä, että Karonkalla kuulija päästetään myös aiempaa lähemmäs artistin todellista persoonaa ja miehen tuotannosta tuttujen pudottavien punchien sisään kätkeytyykin nyt vielä entistä enemmän sanomaa sekä hyvänlaatuista aikuismaista asennetta.

Osa levyn biiseistä ehdittiin ennen sen ilmestymistä julkaista jo sinkkuina ja single-valinnat ovatkin osuneet nappiin, kuten myös albumin fiittivalinnat. Eksodus feat. Asa, Paperi T & Stepa on helvetin hyvä ns. perinteisempi suomirap-biisi, kuten myös west coast-vaikutteisempi Episodi (lowkey) feat. Are & Joosu J.

Melodisempaa osastoa edustava Lukot feat. Aina on puolestaan oiva osoitus Rekamin muuntautumiskyvystä sekä ämseenä, että myös biittinikkarina.

Tämä ei suinkaan tarkota sitä, että Karonkka kärsisi muiden träkkiensä osalta douppiuden puutteesta, vaan sen lisäksi, että sen sinkkubiisit, kuin myös kokonaisuus futaavat, löytyy levyltä enemmänkin erittäin vahvoja yksittäisiä biisejä.

Näistä tapetille nostettakoot muun muassa Vähän liian valmiina feat. Raakasaga, Jodarok & DJ Massimo, jolla Joda heittää muuten yhden levyn mieleen jäävimmistä säkeistöistä. Itselleni erityisen kova träkki on myös Rodney Mullen feat. Pyhimys & Timo Pieni Huijaus jo senkin takia, että Pyhin ja TPH:n yhteislevy Arvoitus koko ihminen kuuluu ehdottomiin suosikkilevyihini suomiräpin saralta ja oli saakelin siistiä kuulla herroja taas samalla raidalla ja vielä Rekan biitin päällä.

Kaiken kaikkiaan Karonkka edustaa suurinpiirtein kaikkea sitä, mitä hyvän rap-albumin kuuluukin. JKL ja KPC ovat jälleen osoittaneet asemansa vankkumattomana osana suomiräpin aatelia.