Suomiräpin Chosen Oneksikin tituleerattu Gettomasa tiputti puun takaa levyllisen uutta matskua! Tyyliltään aiempaa Masaa selvästi melodisempi kokonaisuus kantaa nimeä Kalamies. Otetaanhan mukava asento ja laitetaan tämän hetken varmasti puhutuin suomirap-julkaisu luureihin ja suurennuslasin alle.

Masalla on suhteellisen nuoresta iästään huolimatta takana jo pitkä ja komea ura, josta monet kokeneemmatkin ketut joutuvat vain haaveilemaan. Oikeastaan miehestä on muodostunut jo oma käsitteensä suomiräpissä, sen verran suuri vaikutus Chosen Onen tekemisillä on skeneen nimittäin ollut.

Tästä huolimatta sitä surullisenkuuluisaa leipääntymistä ja helppoihin ratkaisuihin tyytymistä ei Masan kohdalla voi sanoa tapahtuneen, vaan kaveri osaa yhä yllättää muuveillaan. Jokin tovi sitten pärähti puskista pihalle yhteisträkkiä itse Elastisen kanssa ja nyt lähes ilman promoja ilmestyikin jo ihkauusi Gettomasa-albumi.

Kenties suurin yllätyksistä lienee kuitenkin se, että Kalamies on saundiltaan totuttua Masaa merkittävästi melodisempi paketti, josta suuri kunnia on annettava myös toiselle JKL-piskille Lauri Haaville, jonka lauluvoksuihin on luotettu useammallakin raidalla ja Laurihan hoitaa tonttinsa totutun smuutisti.

Piskeistä puheen ollen, omaan makuuni lätyn vahvimpina raitoina ainakin ensikuuntelun jälkeen esiin nousi bonusträkki Pehmeellä tatsil, jonka huukkia on helvetin mukava hyräillä messissä. “Mul on koiruudet mielessä” -pätkä tuleekin soimaan päässäni vielä pitkään.

Jos joku puolestaan odotti Kalamieheltä sellaista autenttista räppibängerimenoa, niin sanottakoon, että sitä osastoa ei lätyllä juurikaan kuulla, vaan meininki on ajoittain enemmän jopa R&B:tä lähentelevä. Se, onko tämä hyvä vai huono asia, onkin sitten ihan puhtaasti makuasia, mutta muutos tyylin suhteen herättää varmasti keskustelua, joka taas on mielestäni vain hyvä juttu ja kertoo myös omaa viestiään siitä, miten kuuluisa kaveri on kyseessä, jos tyyliin koko skene puhuu susta.

Ehkä lähimmäksi sitä räppiräppi-meininkiä päästään Päivän päätteeks -vedolla, jolla Haavikin pudottaa tiukkaa räppiversettä sen hunajaisen kertsin lisäksi. Lopulta, oli kokonaisuus melodista tai ei, on pakko heittää sekin tosiasia ilmoille, että Masan versesuorittaminenhan on priimaa tälläkin levyllä ja miehen sulavaakin sulavampi riimittely tempaisi taas meikäläisen mukaansa heti avausraidasta alkaen. Albumin avaava Houkutukset onkin toinen oma suosikkiträkkini Kalamieheltä ja hyvin kelattu avausbiisi levylle.

Kaiken kaikkiaan, piti melodisuudesta tai ei, ei voi missään nimessä kieltää Masan äänenkäytön kehittymistä tällä albumilla ja mielestäni se tekee myös Chosen Onen flowsta entistäkin monipuolisemman ja siinä mielessä Masasta sitäkin vaarallisemman räppärin. Saattaa kuulostaa ironiselta, mutta vaikka tietyssä mielessä Kalamies onkin Gettomasan uran vähiten räpin kuuloinen albumi, niin samalla Masa räppää uudella levyllä paremman kuuloisesti, kuin koskaan aiemmin.

Pakolliset miinukset ropisevat ainoastaan muutaman vanhan lainin kierrättämisestä sekä siitä, että itselläni on välillä jonkinmoisia vaikeuksia samaistua kappaleiden lyriikoihin, mutta en toisaalta oletakaan, että Masan musan pitäisi kertoa omasta elämästäni. Oli niin tai näin, Kalamies osoittaa ehdottomasti Masan menneen taas eteenpäin artisitina- sekä sen, että mies todella tekee mitä lystää, vaikka jotkut “aitopäät” saattavatkin nähdä asian päinvastaisessa valossa.