Liveilmiöt toivottaa teille leppoisaa tiistaita! Mulla on usein tapana toitottaa, että ei olisi ämseetä ilman deejiitä. Juttusarjan tässä osassa kaikki kunnia kuuluukin tiskijukille, kun ääneen päästetään kerrassaan hieno mies, joka on niittänyt luottodeejiin mainetta skenessä jo vuosien ajan. Hänen nimensä on DJ Yollu.

Wassap Yollu! Sun CV soittohommissa näyttää varsin vakuuttavalta. Keiden kaikkien räppäreiden keikkadeejiinä sä oot urasi aikana ehtinyt jo toimia?

-Moro, eipä tässä, ihan hyvin menee. Joo, kyllähän tässä on useampien keikka-dj:nä tullut oltua vuosien varrella, mm. Läskit Lokit, Solonen & Kosola, JXO, G-Mies & Matti Tamonen jne. Aika paljon soittanut myös yksittäisiä keikkoja ja minirundeja mm. OG Ikonen, Tapani Kansalainen, Are & Kriso, Olli PA jne kanssa. Joku pikkurundi tuli Hannibalinkin kanssa tehtyä.

Aika paljon tulee soitettua iltoja ja siinä yhteydessä hyvinkin nopealla päätöksellä välillä jopa illan kaikki livet. Monesti porukka kyselee, jos huomaa, et oon soittamassa samassa tapahtumassa, et voinko soittaa heidänkin livet ja yleensä oon suostunu aika helpolla, koska tuo on vaan niin hauskaa puuhaa ja mielummin seison dekkien takana kikkailemassa, kuin istun bäkkärillä odottelemassa/tissuttelemassa, et millon pääsis taas lavalle.

Räppäreiden keikkojen lisäksi oot soittanut myös ihan puhtaita DJ-keikkoja ja järkkäillyt itsekin klubeja. Muistatko, milloin alunperin innostuit soittohommista?

-Innostuin joskus ihan lapsena jo, kun näki MTV:llä, Jyrkissä ja MoonTV:n Wordissa räppimusavideoita, joissa oli dj raapimassa. Myös pikkusen myöhemmin niihin aikoihin Jyväskylän Tanssisali Lutakossa järjestettiin Hip-Hop -bileitä, siellä sit näki Joniveljen ja muita skrätsäämässä livenä. Se oli se viimeinen niitti, oli pakko hommata kesätyörahoilla ensimmäinen Vestaxin levari.

Joskus teininä oikeen ootin, et täyttää 18, että pääsee soittamaan levyjä oikeisiin bileisiin, toki oli meillä alaikäisenäkin jo omia bileitä mm. Jyväskylän Kortepohjan Lillukassa ja siellä pääs soittelemaan ja raapimaan, mitä halus. Siinä sit 18 kun oli täyttänyt, niin tuli myös sitä dj:n peruskauraa pullataikinaan hankittua räkäisistä yökerhoista, mutta sekin oli oikeastaan ihan hauskaa ja se kehitti älyttömästi miksailu- ja soittotaitoja. Sitä tuli todella paljonkin tehtyä. Enää en kuitenkaan siihen maailmaan halua palata.

Noita klubeja ja tapahtumia on tullu järkkäiltyä aika paljonkin, nykyään vähän vähemmän ja oikeastaan tällä hetkellä ainut ja myös itselleni tärkein juttu on Cross Vader. Cross Vader on täysin levarismiin keskittyvä klubi/kollektiivi, meitä on hyvä porukka levarikikkailijoita: DJ Tatc, DJ Logout, DJ R2ISDJ2, DJ Puliukko ja hostina Hessel Hoff. Myös vierailijoita meillä on ollut artisti-liveistä vierailevien skrätsääjien setteihin.

-Harrastatko sä soittohommien seurauksena myös vinyylien keräilyä ja jos, niin mitkä ovat itsellesi arvokkaimmat aarteet levyhyllystäsi?

-Kyllä ostan levyjä, mutta en niinkään keräile niitä. Enemmän se on sillei, että ostan levyn, rippaan sen, jotta en pilaa jugglaamalla tai raapimalla ja heitän hyllyyn odottamaan kuuntelua. Aarteiks miellän enemmänkin (ennen digi-aikaa) itsekaiverretut instru- /skrätsiraitalevyt. Vestaxin levareita ehkä enemmänkin keräilen / hamstrailen sessarointi- ja ehkä tulevaisuudessa soitinopetusmielessä.

Oot älyttömän taitava raapija. Ketkä ovat sun esikuvia tuon hienon taidon saralla?

-Vaikee sanoo, koska on niin paljon hyviä skrätsääjiä ja jugglaajia, mutta sanotaan nyt vaikka Qbert ja D-Styles.

Oot myös tuottanut biittejä jengille, onko jotain extrahehkutuksen arvoista proggista tuloillaan?

-Hehkutuksen arvoisia ehkä joo, mutta ei sellaisia, mistä vielä haluaa puhua. Myös instrumentaalimpaa matskua tuloillaan tyylillä: hiljaa hyvää tulee.

Nykyisin on ollut puhetta siitä, että levarit korvataan bileissä usein läppärillä ja hittisoittolistoilla. Mitä sä oot mieltä tästä ilmiöstä ja voiko susta olla “oikea” dj hip hopissa, jos ei soita vinskoja?

-No siis, soitan tosi paljon diginä, koska en haluu pilata levyjäni jugglaillessa ja kaikista levyistä pitäis olla tuplat, lisäksi roudaan aina omat levarit keikoilleni, niin siinä on jo niin paljon roudattavaa, mutta aina on mukana myös pieni levylaukku vahaa.

Hittisoittolistat on yökerho-jukeboxi-dj:lle ehkä ihan käytännöllinen, mutta sillä ei oo mitään tekemistä tän kanssa, mitä ite teen. Toki on yökerho-dj:tä, ketkä soittaa ja raapii älyttömän hyvin vinyylillä esim. DJ Pinosto, mutta ei sekään käytä mitään hittisoittolistoja, vaan soittaa sitä omaa tyyliään myös oikeasti vinyyliltä ja käyttäen aina levareita.

Tosta digi vs vaha- keskustelusta nyt voi olla montaa mieltä. Se on mielestäni kyllä perseestä, että kontrolleri- dj:t lisääntyvät kokoajan ja tämä vaikuttaa väkisinkin myös levari-dj:n keikkamääriin. Tämä myös on vaikuttanut siihen, miten dj:ihin suhtaudutaan nykyään soittokeikoillaan. Ennen dj oli se yökerhon “palvotuin” henkilö ja jos dj:tä uskallettiin häiritä, niin sitä kehuttiin. Digiaikaan siirtyminen on tehnyt mm. sen, että monesti asiakkaat olettavat jopa raivoamalla dj:n soittavan juuri hänen lempikappaleensa, vaikka youtubesta. Ei näin!

Digiaika on myös tehnyt sen, että kuka tahansa voi olla ns dj, ostamalla kontrollerin ja lataamalla kasan biisejä ja tarjoamalla itseään lähes ilmaiseksi soittamaan mestoihin. Tää kaikki laskee samalla myös osaavienkin dj:iden liksoja ja ennen kaikkea arvostusta, se on väärin.

Levareilla soittamisesta diginä oma näkemys on se, että esim jugglaillessa vinyylillä levyt kuluu älyttömän nopeasti käyttökelvottomaksi, koska jugglailu on sitä saman kohdan jyystämistä. Kyllähän levyjä toki saa yleensä uusia, mutta aina ei löydy (ja pitäis löytyä tuplat) ja se onkin sit semmonen ikuinen rahakaivo.

Skrätsäillessä live-keikoilla digi-formaatti helpottaa älyttömästi omien esim. vokaalisamplejen käyttöä. Jugglatessa katsotaan aina merkkejä levyssä riippumatta, onko aikakoodi-vinyyli vai äänilevy kyseessä. Diginä cue-pointit helpottaa löytämään esim. 1-iskun, mutta jos neula pomppaa, niin se 1-iskukohta ei välttämättä olekaan samassa kohdassa kuin cue:ta painamalla aluksi oli ja aina pitää hakea cuella se 1-isku sillon uudestaan.

Vinyylin cue:t merkataan esim. tarralla levyyn ja jos neula pomppaa, niin se tarra levyssä on kyllä aina samassa kohdassa. 1-iskun kohdan löytäminen ei tai biisin vaihtaminen ei ole ihan niin nopeaa kuin diginä, mutta taas sit se löytyy aina pyörittämällä levyä taaksepäin, mikä helpottaa, jos on jugglannut usemapia tahteja biisiä eteenpäin.

Näistä vois keskustella enemmänkin, mutta molemmissa on hyvät ja huonot puolet. Tatsi on vinyylissä raavittaessa ja soittaessa parempi, diginä kontrollori-vinyylillä soittaessa ei tule pilattua rakkaita levyjään. Skrätsääminen ja jugglaaminen pitää aina treenata, soitti sitten digiä tai vahaa. Skrätsääminen diginä monesti ei tunnu tai kuulosta yhtä luonnolliselta kuin vahalla ja jotkut nopeat levykäden liikkeet ei välttämättä onnistu ollenkaan niin kuin vinyylillä, mutta taas sit mahdollistaa omat samplet ja ei niin haittaa, jos levy kuluu puhki. Tietty yleensä saundi on vinyylissä kivempi, laadullisesti ei aina parempi, mutta parhaimmillaan sen levyn rahina on hunajaa korville.