Salasana lähetetään sinulle sähköpostilla.

Turun Kaupunginteatterissa pyörivä Varissuo on urbaani kotimainen musikaali. Sen taustalta löytyy osaava ja nimekäs ryhmä kirjoittajia, näyttelijöitä, tanssijoita ja muusikkoja. Mitä tapahtui, kun musikaaleja vierastava Featin toimittaja kävi katsomassa esityksen? Minkälainen kokemus produktio oli Palefacelle, joka on toinen musikaalin kirjoittajista?

Kuten mainittua, allekirjoittanut ei ole musikaalien ylin ystävä. Vaikka sekä teatteri, että musiikki ovat itsessään hienoja ja monella tasolla antoisia taidemuotoja, jokin niiden yhdistämisessä on lähes poikkeuksetta tuottanut itselle vaivautuneen fiiliksen. Hip hop -kulttuurin oltua jo reilun parinkymmenen vuoden ajan osana omaa elämää, sen ilmestyminen teatterin lavalle kammoksuttaa. Kliseisiin on helppo tarttua ja varsinkin näyttelijät räppäämässä on asetelma, jossa on helppo ajaa suoraan päin puuta.

Ennakko-odotukset huuhtoutuivat kuitenkin viemäriverkostoon jo esityksen alkumetreillä. Tarinaa kantavien biisien sanoituksiin oli jätetty tarvittavaa “raakuutta” ja näyttelijät onnistuivat niin laulu-, kuin räppiosuuksissaan tarvittavan autenttisesti. Taitavat tanssijat toivat esitykseen lisävauhtia ja viimeistelivät hienosti musikaalin sykkeen. Henkilöhahmojen tarinat olivat aidosti kiinnostavia ja lähiöissä suurimman osan elämästä viettäneenä havahtui siihen, kuinka samanlaista kaikki onkaan; oltiin sitten missä ilmansuunnassa tahansa.

Varissuo on episodimusikaali, joka kertoo neljän lähiössä asuvan perheen tarinan. Jokainen tarinoiden hahmoista kamppailee omassa elämässään pitääkseen kiinni haaveistaan ja löytääkseen yhteyden itselle tärkeimpiin ihmisiin. Mutta lähiössä päivät muistuttavat väsyttävästi toisiaan ja masentava todellisuus painaa maahan. Käyttäytymismallit siirtyvät salakavalasti sukupolvilta toisille ja valinnoilla on seurauksensa. Elämänmakuinen lienee oikea sana kuvaamaan tätä musikaalia; Se pitää sisällään komediaa ja tragediaa, kauneutta ja rumuutta, lamaantuneisuutta ja vauhtia. Siinä missä yhden lähiön asukkaan elämä päättyy veitseniskuun, alkaa toisen synnytysosastolla.

Otin yhteyden Karri Miettiseen aka Palefaceen, joka on toinen musikaalin kirjoittajista ja kyselin hänen kokemuksiaan produktiosta:

Koska tämä projekti on saanut alkunsa sun osalta?

2015 sain ekan yhteydenoton Turun Kaupunginteatterilta ja Satu Rasilalta, mut ruvettiin sitten kehittelemään storylinea ja henkilöhahmoja Satun johdolla 2016. Ja intensiivisin aika oli tossa noin vuoden verran, kun tehtiin päivästä toiseen tätä.

Minkälaista tenniksen pelaamista tollasen käsikirjoituksen tekeminen on ja mitä eri vaiheita se pitää sisällään?

No se riippuu tosi paljon siitä, minkälainen työtapa on. Satuhan on vanha konkari, dramaturgi ja käsikirjoittaja. Hän ulkoisti ensin mulle kaikki noi biisien tekstit. Sitten meille syntyi kuitenkin vähän symbioottisempi työtapa, pompoteltiin ideoita ja mä kommentoin koko ajan kohtauksia. Mietittiin myös yhdessä storylinen vaiheita eteenpäin. Kyl se on aika vuorovaikutteista parhaimmillaan. Me oltiin keskusteltu suurista linjoista ja päähenkilöistä, siitä tollanen teatterikäsikirjoittaminen alkaa. On ikäänkuin luuranko siitä tarinasta.

Sähän oot tosi laaja-alainen kirjoittaja: teet kirjoja, käännöksiä ja biisitekstejä. Mikä tällaisessa dialogin kirjoittamisessa on haasteellisinta?

No mä en itseasiassa kirjottanut sit lopulta niin paljon dialogia, jonkun verran tehtiin Satun kans yhdessä. Mut parhaat onnistumisen tunteet tässä Varissuossa on ne biisit, joissa räpätään dialogissa. Esimerkiks se kohtaus, jossa Akun kotiin tulee nää sen kaverit. Se “Mä haluun valuu” -kohtaus. Kaverit on fiiliksissä, kun mummo on kuollut ja nyt saadaan bilekämppä. Aku on itse vähän allapäin vielä ja haluais ehkä tehdä muutakin elämällään, ku imuroida sitä bongia.

Ei se sanojen taivuttelu ole loppupelissä niinkään vaikeeta, oli ympäristö mikä tahansa. Pitää olla up to par sen muodon kanssa. Jos ollaan tekemisissä laulutekstien kanssa, se ilmaisu on tiiviimpää ihan niin kun rakenteellisesti. Proosassa taas ei oo mitään rajoitteita, kun taas esimerkiksi 8Mile -leffan käännöksien tekeminen oli todella vaikeaa, kun siinä se tila on niin rajattu. Kirjoittajalle tärkeintä on ymmärtää, mikä se tyylilaji on ja noudattaa sen lainalaisuuksia.

Itsehän olen kammoksunut musikaaleja aina ja menin tätäkin katsomaan vähän pelon sekaisin odotuksin, mutta sitten yllätyinkin positiivisesti. Minkälainen sun suhde musikaaleihin on?

No mä tunnistan kyl tällasen Sound of Music -fobian, jos näin voi sanoa. Et sellanen Tin Pan Alley, joku Broadway -juttu ei välttämättä oo taiteenlajina se kaikkein kiinnostavin. Mut sit täytyy sanoa, että parhaimmillaan tollanen perinteinenkin musikaali voi olla tosi hieno kokemus. Tossahan on mielettömän paljon hedelmällistä maaperää lähteä tutkimaan urbaania musikaalia. Ystäväni ja kollegani Saul Williams on jonkun verran tehny näitä, teki Broadwaylle sen Tupac Shakur -elämänkertajutun. Ja nyt sillä on tästä sen Martyr Loser King -jatkumosta tekeillä Neptune Frost -aiheinen musikaali. Tai ooppera on se muoto pikemminkin. Mua tietty kiinnostaa mihin kaikkeen tota räppiä voi tunkea ja viedä. Räppi, lavarunous ja teatteri ovat todella lähellä toisiaan ja niis on hyvin paljon samaa. Semmonen tietty ajantaju ja tarinankuljetus.

Kyl tästä on tullut aika paljon samantyyppistä palautetta. Hah, paras esimerkki oli ensi-illassa, kun joku nuorempi tyyppi oli sanonut “Vittu ku mä oisin tienny, et musikaali on tällasta eikä jotain Peter Pania!”

Haha! Kiitos haastattelusta!

Tsekkaa musikaalin traileri:

TYÖRYHMÄ

Teksti: Paleface, Satu Rasila

Sävellys: Tuomo Prättälä, Jori Sjöroos, Jussi Vahvaselkä
Biittien lisätuotanto: Jaakko Elsilä, Tommi Suoknuuti
Kapellimestari: Markus Länne
Ohjaus: Mikko Kouki
Koreografi: Reija Wäre
Lavastus: Jani Uljas
Puvustus: Tuomas Lampinen
Valosuunnittelu: Jarmo Esko
Äänisuunnittelu: Eero Auvinen
Projisointien suunnittelu: Mika Hiltunen
Naamioinnin suunnittelu: Heli Lindholm

Rooleissa
Mikael Haavisto, Haza Hajipoori, Minna Hämäläinen, Leo Ikhilor, Veera Kaasalainen, Selma Kauppinen, Aarni Kivinen, Toivo Kouki / Eemeli Heiniö, Mika Kujala, Matti Leino, Petja Lähde, Saku Mäkelä, Lisa Nikula, Chike Ohanwe, Saara-Elina Partanen, Tuukka Raitala, Pauliina Saarinen, Severi Saarinen, Riitta Salminen

Muusikot
Ari Kataja, Juha Keskinen, Taneli Korpinen, Markus Länne, Teemu Mastovaara, Jaakko Mattelmäki, Oliver Müller, Katariina Sallinen, Jussi Vahvaselkä / Ville Vihko