Ponolla on räppikilsoja mittarissa tuhdisti. Räppäri on julkaissut musiikkia jo 2000-luvun alusta niin omakustanteena, kuin myös Monsp Recordsin kautta. Erilaisten tyylien kokeilu on luonut artistille oman soundinsa, joka on yhdistelmä oivaltavaa lyriikkaa ja miellyttävän paksua biittimaailmaa. Forssassa asustava mies on joukkoineen edelleen aktiivinen ja luvassa on soolomateriaalin lisäksi myös uudenlaista kiinnostavaa projektia.

Joustavan perusopetuksen ohjaajana leipänsä hankkiva Pono (oikealta nimeltään Jussi Vainikainen) on kulkenut jo parikymmenvuotisen matkan räppärin kengissä. Mies kertoo jossain määrin jämähtäneensä kotikaupunkiinsa Forssaan, mutta toisaalta kyseinen paikkakunta on sijaintina käytännöllinen. Ekskursioita on helppo tehdä niin Helsinkiin, Tampereelle, kuin Turkuunkin. Lisäksi asumiskustannukset ovat Forssassa huomattavasti kevyemmät verrattuna suurempiin asutuskeskuksiin. Ja kun vielä luottotuottajan hyvä kotistudio löytyy samasta pitäjästä, on turha lähteä merta edemmäs kalaan. Hip hop -diggarille Forssa ei kuormittavan paljoa tarjoa, baarikeikkoja järjestetään kerran -pari kuukaudessa. Muutaman nuoremman tekijän ansiota on jo useampaan kertaan järjestetty Forssa Hip Hop Fest, jolla myös Pono on aikaisempina vuosina esiintynyt.

“Hienoa, että nuoret yrittävät.”

Yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä valtavirtaräpistä perinteiseen tapaan innostununeen artistin kiinnostus lähti syvenemään kohti maanalaisempaa materiaalia ja soittimeen oli saatava ns. aidompaa tavaraa. Räppi alkoi soimaan laajemmin myös medioissa, joita oli mahdollista seurata myös maaseudulla.

“Löysin Nasin ja sillon tais olla ajankohtainen toi It Was Written -levy. Kuulin sitten vasta myöhemmin legendaarisen Illmaticin ja siitä se kiinnostus lähti syvempiin ja syvempiin vesiin, aina sinne kankeimpiin backpacker -osastoihin asti.”

Innostus sisälsi ensin lähinnä räpin kuuntelua ja levyjen keräilyä, vuodesta 1996 viikkorahat kannettiin legendaariseen Funkiestiin ja varsinainen räppääminen tuntui vielä liian kaukaiselta haaveelta. Parin vuoden kuluttua ensimmäiset äänitykset tehtiin kotona, taustana oli Hieroglyphicsin instrumentaali, johon räpättiin englanniksi.

“Sisältö taisi olla jotain tyyliin keep the vinyl alive, hahaha! Mut sitten ’bout vuonna 1999 tuli tehtyä eka suomenkielinen biisi ja sen nimi oli “Viimeiset Pimpsat”. Mä en muista enää oliko kyse jostain nuoren miehen katkerasta tilityksestä, vai käsittelikö se seuranhakua aamuön pikkutunneilla. Mut siihen aikaan oli ideana tehdä vaan mahdollisimman rujoa matskua, punk -asenteella.”

Vuonna 2001 päivänvalon näki yhteis -EP K.P. Laamanen & Pono ja ensimmäinen soolo -EP ilmestyi vuonna 2002 ja se kantoi nimeä Köyhä, Laiska ja Hyödytön. Vuonna 2006 julkaistiin Puoliksi Matkalla (Tunneliviihde), joka on ensimmäinen kokonaisuus, jonka kautta allekirjoittanut toimittaja sai artistin tietoonsa.

“Me tehtiin tossa 2002 -2006 aikavälillä kahden levyllisen verran musiikkia ja oltiinkin julkaisemassa yhtä levyä. Mutta onneksi, onneksi sitä ei tehty, sillä se oli täyttä paskaa.”

 

TSEKKAA VUONNA 2018 JULKAISTU “LIIKUTA VÄKEE” -VIDEO:

Vuosien 2006 -2013 aikana räppäri operoi Liisanpuisto -bändistä sooloilemaan lähteneen Ville Kalliosta -artistin tuplaajana ja seuraava kokopitkä albumi Ei Näillä Kilsoilla julkaistiin vuonna 2013 Monsp Recordsin kautta. Viimeisin pitkäsoitto Turhan Makeeta Sokerii (Sokerii Records & 54 Records) ilmestyi vuonna 2016 ja sen jälkeen mies on julkaissut useamman irtonaisen singlen. Kysyttäessä yleistyneestä, sinkkuihin keskittyvästä julkaisutrendistä artisti kertoo syyn olevan toisenlainen.

“Mä oon ite ollut aina semmonen albumi -orientoitunut mies, mutta noi biisit, jotka halusin tehdä oli niin erityyppisiä, että mä en nähnyt syytä niputtaa niitä mihinkään läjään. Ei niistä olis tullu mitään ehjää kokonaisuutta.” 

Artisti operoi lähinnä jo mainitun luottotuottajansa Jack Henry Juniorin kanssa ja tällä hetkellä työn alla on uudenlainen ja myös uudella nimellä kulkeva projekti. Kokopääkipsi -nimisen bändin materiaali on räppiin verrattuna hieman musikaalisempaa ja kyseessä on alunperin terapialevyksi tarkoitettu kokonaisuus. Levyn lähtökohta oli 10 biisin nimeä ja artistin itsensä mukaan ne ovat “vitun hyviä biisin nimiä”. Vaikka räppi on toki Kokopääkipsissäkin vokalistin pääasiallisena työkaluna, äänimaailmat vaihtelevat iskelmästä Detroit Houseen ja omakohtaisten kokemusten sijaan biiseissä kerrotaan fiktiivisiä tarinoita.

“Me ei olla pyritty mihinkään erikoiseen ja sekoittelevaan crossover -meininkiin, se vaan tuli jotenkin itsestään. Mä annoin Jack Henry Juniorille täysin vapaat kädet taiteellisesti ja hän puolestaan antoi mun kirjoittaa ihan mitä sattuu tulemaan. Tää on ollut todella mielenkiintoista, eikä tää ole jäämässä miksikään yhden levyn jutuksi.”

Ponoakaan ei ole tietenkään jätetty lopullisesti hyllylle, vaan materiaalia on yhä hautumassa. Tällä hetkellä työstössä on Kuopiosta Helsinkiin kotiutuneen Dj Roope Sedän kokkaamaa tavaraa.

“Se on taas vastavuoroisesti sellasta sample- ja rumpubreikkivetoista tavaraa, jossa tuntee olevansa ns. kotona. Jos saadaan aikaiseksi, pistetään vielä tänä vuonna yks maistiainen julki.” 

 

KOTISIVU:     http://pono.fi/julkaisut/

FACEBOOK:  https://www.facebook.com/ponomusic/

INSTAGRAM: https://www.instagram.com/pono_virallinen/

 

KUUNTELE UUSIN SINGLEJULKAISU “HUOKAUSTEN SILTA”: