Vaikka keikat on peruttu, niin Liveilmiöt porskuttaa edelleen! Tällä kertaa sain haastateltavakseni erittäin inspiroivan henkilön, joka on myös malliesimerkki siitä, miten ahdingon allakin voi tehdä taidetta livenä vaikka sitten vaihtoehtoisin keinoin. Kyseessä tämän hetken runoskenen ehdottomia kärkinimiä ja suunnannnäyttäjiä, mies nimeltä Harri Hertell.

Muistatko vielä, milloin kirjoitit ensimmäisen runosi ja kehtaatko paljastaa siitä pienen pätkän?

-Kirjoitin ensimmäiset runoni 12-13-vuotiaana. Ne oli pitkälti joko angstisia vihan ja ahdistuneisuuden vuodatuksia tai sitten rakkausrunoja, joissa oli aina tietty epätoivoinen sävy. Muistelen, että kirjoitin eräälle tytölle noihin aikoihin jotakin sen tapaista kuin: rakkaus antaa voimia hyppiä yli muurien/ kunnes jalat katkeavat. Nuoruus on tuskaista aikaa…

Entä missä oli eka lavarunokeikkasi ja millainen tuo skene oli silloin verrattuna nykyiseen, mikä on merkittävin muutos?

-Koen, että mun eka lavarunokeikka oli joskus vuoden 2005 hujakoilla Junnu Vainion pojan Kallen pienessä ruokalassa Munkkisaaressa. Paikan nimi oli Matkarakastaja ja me päästiin paikallisina kundeina sisään, vaikkei ikää tainnut kaikilla edes olla. Siellä oli iltaisin korttirinkejä ja Kalle kokkasi siellä kotiruokaa ja myi keskikaljaa. Hän kuuli, että mulla oli muovikassillinen runojani mukana ja sanoi, että heiltä löytyy karaokevehkeet, pistäs lausuen.

Siinä mä sitten esitin mun silloista matskua kavereilleni ja Masa Yardsin työntekijöille, siis semmosille karpaaseille telakkatyöntekijöille, jotka oli ottaneet siellä siivua jo varmaan luonastunnista alkaen. Ne huuteli, että “helvetin monotoninen ääni, painu vittuun sieltä!” Kaverit vastasi samalla mitalla, että “nyt päät kiinni tai me tullaan repii ne irti!” ja näiden kahden eri pöytäseurueen kilpahuutelun saattelemana hoidin hommani kuta kuinkin kunnialla.

Kalle diggas menoa niin paljon, että lupas tarjota seuraavalla kerralla safkat ja kaljat. Joitain viikkoja myöhemmin esitinkin siellä sitten taas runojani, mutta sillä kertaa bändin kanssa ja kuppila oli täynnä kavereita. Kukaan ei enää aukonut päätään. Ei ketään runous sinänsä kiinnostanut, mut kaveriporukassa ei ollut kauheesti muita kulttuuriorientoituneita, niin pitihän sitä kamua tukea. Saman vuoden Taiteiden yönä tais olla mun ensimmäinen palkallinen runokeikka, joten vuodesta 2005 lähtien olen lavarunoutta esittänyt.

Tapahtumia aloin järkätä aktiivisemmin vuonna 2008 ja siitä lähtien olen niitä järkännyt kokoajan; jo useita satoja tähän mennessä. Ennen open mic -osioihin tultiin usein päissään tai pyydeltiin kauheasti anteeksi, että ollaan ylipäätänsä olemassa ja täällä nyt muiden aikaa viemässä näillä runoilla.

Nykyään jengi esittää asiansa turhia anteeksipyytelemättä ja taso on noussut kauheasti niin teksteissä, kuin esityksissä. 2008-2013 korvilla suurempi osa open mic -esiintyjistä oli miesoletettuja, nykyään homma on taas toisinpäin. Tekstit ovat myös yhteiskunnallisempia nyt, kun erityisesti nuoret naiset ovat äänessä.

Nykyään olet varsinainen runouden monitoimimies ja järjestät tapahtumia omien keikkojesi lisäksi. Yksi näistä tapahtumista on Tenho Poetry Slam -skabat. Avaatko tuota konseptia hieman meille sivistymättömämmille?

-Kyseessä on kuukausittain kisattava, toistaiseksi Suomen ainoa, säännöllisesti kansainvälisillä poetry slam -säännöillä käytävä runoskaba. Yksinkertaisuudessaan kuka tahansa saa tulla esittämään runonsa tai vaikka useitakin runoja, aikaa on kuitenkin vain kolme minuuttia. Taustabiittejä, visuaaleja, rekvisiittaa tai muutakaan “ylimääräistä” ei saa olla: vain runot ja miten ne esitetään.

Esityksen jälkeen yleisöstä valittu tuomaristo pisteyttää runot asteikolla 1-10, yhden desimaalin tarkkuudella. Kierroksia on kolme, kisailijoita maksimissaan 15. Ekalla kierroksella 15 kisaajaa, tokalla seitsemän tai kahdeksan ja vikalla kiekalla enää vain kolme. Voittajia voi luonnollisesti olla vaan yks. Maailmalla poetry slam on todella suosittua ja melkein synonyymi lavarunoudelle. Suomessa taas slamit ovat pikemminkin vain yksi osa lavarunoutta.

Olit äskettäin vierailemassa Nelosen Rikkaat ja rahattomat -ohjelmassa, jossa opetit runouden saloja Toivo Sukarille ja tämän vaimolle. Voitko opettaa Featin lukijoille ja niin tiivistetyssä muodossa kuin pystyt, että kuinka kirjoitetaan hyvä runo?

-Hyvä runo on rehellinen. Se ei tarkoita, että pitäisi välttämättä kirjoittaa omasta elämästä, mutta runon tekijän motiivi runonsa kirjoittamiseen on aito. Aitoutta on tietty mahdotonta määritellä, mutta kun kuulee runon, niin jotenkin sen vaan tietää, onko tekstin tekijä balanssissa sen tekstin kanssa. Toteuttaako hän siis jotakin itselleen ominaista runonsa kanssa.

Julkaiset myös musiikkia Dubros -kokoonpanosi kanssa. Mikä on Dubros ja mitä sille tällä hetkellä kuuluu?

-Oon touhunnut runomusaa monella projektilla ja pitkän tauon jälkeen meidän spoken word -projektimme Dubros on herännyt horroksesta. Tehdään tummanpuhuvaa puhemusiikkia siten, että pitkän linjan reggae- ja dub-sankari Papa Jahmani työstää biitit ja mä lausun niiden kavereiksi runoja. Vanhoja biisejä löytyy Youtubesta ainakin ja tällä viikolla pitäis ilmestyä Spotifyhin meidän kaks uutta biisiäkin!

Mikä on suhteesi puolestaan suomiräppiin itsekin esiintyvänä sanataitelijana, mikä kama kolisee koviten tällä hetkellä?

-Olen ollut suomiräpin suurkuluttaja jostain vuoden 2000 tietämiltä lähtien ja mulle on ollut ihan selvää, että suomiräpin pariin ajautuu koko ajan valtavasti lyyristä potentiaalia, joka on myös tervetullutta runolavoille. Ne ei sulje mitenkään toisiaan pois, vaan suosittelisinkin kaikkia räppipäitä kirjoittamaan myös sellaisia räppitekstejä, joita vois kokeilla heittää ilman biittiä.

Oikeastaan yks syy lavarunouden suosion nousuun on varmasti ollut se, että runotapahtumissa on vuodesta 2008 lähtien nähty jatkuvasti kiinnostavia räppäreitä. Tällä hetkellä mulle kolisee esimerkiksi Juho Kuusen matsku, joka liikkuu jossain spoken wordin ja räpin välimaastossa. Samalla tavalla esimerkiksi SITOI tekee kiinnostavaa, genremäärittelyjä pakenevaa musaa. Asan hommat mulle uppoaa edelleen, vaikka levyt käy aina vaan hämärimmiksi. Kuitenkin on pakko myöntää, että oon vähän ulapalla tämän hetken isoista nimistä tai siitä, missä tarkalleen mennään. Viimeks taisin kuulla livenä Aarnikotkat -nimistä porukkaa joku kuukaus sitten; niil oli hieno biisi siitä, et miehetkin voi olla herkkiä!

Et ole jäänyt edes vallitsevasta livemusiikin haastavasta tilasta huolimatta suinkaan lepäämään laakereilla, vaan sulta voi tilata nyt esimerkiksi tilausrunoja sekä virtuaalikeikkoja! Milloin sun settiä voi seuraavaksi nähdä livenä somen välityksellä?

-Mulla on tän viikon torstaina tilattu striimikeikka, mut se taitaa nyt mennä privana keikan tilanneelle taholle. Tällä viikolla aion kuitenkin tehdä myös julkisen striimivedon keskiviikkona lounasaikaan. Meininki on tosi kotikutoista, mut kökköydessään se uskoakseni kuvaa hyvin tätä koronakevään ankeutta. Sen ja tulevat muutkin keikat löytää ainakin mun artistisivun kautta Facebookissa: https://www.facebook.com/HarriHertell2013/

Ei enää artikkeleita