Haamu on mies, jolla on pitkän linjan tekijän kokemuksiin perustuvia visioita keikkailuun liittyvistä asioista ja hän osaa myös puhua niistä. Tämä monessa sopassa keitetty ja maailmallakin matkannut artisti julkaisee myös seuraavan sooloalbuminsa ensi kuussa. Kysellään hieman kaverin kuulumisia ja tottakai sukelletaan syvälle livemusan ihmeellisiin maailmoihin, kuten Liveilmiöissä on tapana.

Morjesta pöytään Haamu! Miltä näyttää äijän keikkavuosi 2020? Onko joitakin erityishuomion ansaitsevia pläänejä?

-No helmikuussa tulee Monspin kautta uus soololevy, joka kantaa nimeä 30. Sen pohjalta ainakin joitain julkkarikeikkoja luvassa. Festaritkin toki aina tähtäimessä, mutta biisien striimilukemat Spotifyssa ei taida vielä riittää;)

Tänä vuonna tulossa myös albumillisen verran Tre-Funk III:tä. Palataan samalla myös keikkalavoille.

Sen lisäksi, että oot saakelin kova mikkimies livenä, oot ansioitunut myös tuottaja/DJ-hommissa. Heitänkin sulle pahan kyssärin: Viihdytkö paremmin mikkien vai dekkien takana?

-Kyllä mikkimiehen hommat taipuu edelleen luontevammin ja niistä toki myös pitempi kokemus. Arvostan DJ-skeneä sen verran, että en ilkeä kutsua itseäni varsinaiseksi DJ:ksi, vaan enemmänkin selektoijaksi. Edesmennyt Perttu Häkkinen (kevyet mullat) tapasi kuulemma sanoa jotenkin näin: “Mulla ei oo tekniikkaa, mutta mulla on parhaat biisit.” Noi mun soittokeikat on muutenkin ollu aika spesifejä. En tee juurikaan klubikeikkoja, vaan selektoin erikoismusaa erikoisilloissa. Soittelen mm. DJ Hiihtopipon kanssa silloin tällöin neukkugroovea Kallion Tannerissa.

Oot käsittääkseni melkoinen maailmankansalainen ja keikkaillut- sekä käynyt tsekkaamassa livejä ulkomailla asti. Missä päin maailmaa on ollut parhaat pirskeet ja mikä on tärkein asia esiintyjän näkökulmasta, jonka oot reissuillasi oppinut?

Moskovassa hylätyn neuvostoaikaisen tehdasrakennuksen tiloissa toimivan teknoklubin Arma 17:n uuden vuoden bileet oli yhdet mieleenpainuvimmista. Soulection -kollektiivin live Minneapoliksessa ja Mobb Deepin keikka New Yorkissa. Tossa muutamat highlightit.

Omista ulkomailla vedetyistä suomiräppikeikoista hauskimmat Moskovassa ja Minneapoliksessa. Kun yleisö ei ymmärtänyt biisien sanoja, piti luoda kontakti välispiikeillä ja pystyä kertomaan muutakin kuin vitsejä.

Takaisin kotimaahan, mitkä ovat mielestäsi Suomen parhaat keikkapaikat?

-Omiin lemppareihin lukeutuvat erityisesti ne mestat, joissa keikat alkaa ns. ihmisten aikoihin. G Livelab, Tavastia ja Lutakko tulee näin ensimmäisenä mieleen.

Oot urallasi uskaltanut ottaa rohkeasti kantaa musaskeneä ravistuttaneisiin ja ajoittain kipeisiinkin kysymyksiin ja tehnyt aina hyvää analyysiä. Onko sulla heittää syitä, miksi useat merkittävät livemusalle pyhitetyt mestat ovat menneet nurin ja mitä asialle voisi tehdä, ettei ilmiö paisu pahemmaksi?

-Joissain tapauksissa tarjonta ja kysyntä ei vaan oo vastannu toisiaan. Suomalaisessa keikkaskenessä (ainakin räppikeikoilla) on tapahtumassa mullistus sen seurauksena, että nuorempi sukupolvi dokaa paljon vähemmän kuin aiemmat. Samalla tarjoutuu mahdolisuus muokata sekä live- että tuotetarjontaa. Jos laittaisin ite klubin nyt pystyyn, niin myisin alkoholin lisäksi myös safkaa. Keikat alkais aikaisin, milloin otettais huomioon muutkin kuin opiskelijat. Päälle kolmekymppisiä, töissä käyviä ihmisiä ei useinkaan motivoi lähteä katsomaan keikkoja, jotka alkaa joskus kahden aikaan yöllä.

Ketkä ovat susta Suomen kovimpia live-esiintyjiä urbaanin musan skenessä?

-Tässä joitain suvereeneja kotimaisia: Jesse Markin, Stepa, Hannibal & Hot Heros, Sofa ja Paleface. Nää artistit vois laittaa sekä tyhjään, että täyteen saliin ja show olisi kummassakin tapauksessa taattu.

Loppukevennys: Maailmanluokan pop-tähdet esittävät tunnetusti bäkkäriraideri-vaatimuksissaan mitä kummallisimpia ehtoja, erimerkiksi Mariah Careyn bäkkärillä täytyy kuulemma olla mm. kissanpentuja. Mitä Haamun bäkkärillä olisi, jos saisit valita sinne ihan mitä tahansa?

-Unikapseli ja vastamelukuulokkeet!

View this post on Instagram

Takki ja mieli avoinna uudelle vuosikymmenelle. Kiitollinen siitä että oon saanut olla terve ja tehdä just sellaista musaa kuin itse haluan samanhenkisten ihmisten kanssa. • Jätän tarkemmat reflektoinnit alkuvuodesta julkaistavalle soololevylle, mutta sen sanon että vuosiluvut ei tuu muuttaa mitään. Muutos lähtee itsestä jos on lähteäkseen, ja se ei kato päivämäärää. Toisaalta jotkut asiat pysyvät ennallaan ja sekin täytyy hyväksyä. It is what it is till it ain’t anymore. Elämä on liian lyhyt krooniseen tyytymättömyyteen ja katkeruuteen. Hyväksytään olosuhteet ja nautitaan siitä mitä meillä jo on. Hyvää uutta vuosikymmentä kaikille 🍾🥂🎆 • #2020 #newdecade #itiswhatitis

A post shared by Haamu (@haamustagram) on