Unya on yhtye, joka on lentänyt toimittajan tutka -alueen ulkopuolella aina menneeseen perjantaihin asti. Tapahtumakutsu Featinkin haastateltavana käyneeltä ja kotimaisessa hip hop -kentässä operoivalta Ainalta Turun Bar Ö:hön muutti onneksi tilanteen, sillä kyseessä on viiden tähden kuuntelukokemus; neljän ennakkoluulottoman ja äärimmäisen lahjakkaan ammattimuusikon yhteensulautuma, joka puhuttelee niin äänimaailmallaan, kuin myös tarinoillaan.

Yleensä kokoonpanojen keikoille menoa ennen tulee tarkistettua kyseessä oleva materiaali etukäteen, joko puntaroiden vielä osallistumista noin ylipäänsä, tai orkesterin ollessa ennestään tuttu, silkassa liekitysmielessä. Tällä kertaa toimittaja teki tietoisen valinnan mennä livetilanteeseen ilman minkäänlaista ennakkokäsitystä, toki Ainan ja Ilmari Aitoahon kaltaisten musiikkikentän vaikuttajien suositusten lukeminen lupaili illalle laadukasta tarjontaa. Ja sitä Unyan keikka oli alusta loppuun. Bändin jäsenten välinen yhteistyö oli täysin saumatonta ja taustojen groove tarjosi täydellisen kehyksen yhtyeen vokalistin maalailevalle, mutta silti tiukasti otteessa pitävälle laululle.

Bändi itse kuvailee musiikkiaan suomalaiseksi indie elektro -hopiksi, joka ottaa vaikutteita lukuisista eri suunnista, kuten esimerkiksi maailmanmusiikista ja trip hopista. Ja lukuisia eri vaikutteita tunnistikin pitkin live -settiä, joka soljui sujuvasti hyvällä maulla tehdyn R&B:n ja tyylitietoisen progejazzin välimaastossa.

Verratessa kokoonpanon live -esiintymistä äänitteen kuunteluun kotona, kumpikin vaihtoehto tarjoaa omanlaisensa kuorrutuksen; liveolosuhteet tuovat mukaan pientä inhimillistä rosoa ammattimuusikoiden liki virheettömään suoritukseen ja äänitteen viimeistelty stereokuva ja korvakarkkimainen miksausbalanssi taas tarjoavat kotikuuntelijalle ns. täydellisen musiikkikokemuksen.

Tapasin yhtyeen kuuden keikan julkaisurundin viimeisenä iltana Turussa ja selvitin minkälaisia persoonia tyylikkään äänimaailman takaa löytyy.

Ilkka Oksanen – Drums & samples

“Mä oon Ilkka, 29 vee. Aloitin ammattiopiskelut Konsalla Jyväskylässä ja siitä lähtien koittanu musiikin polkua seurata. Hetken aikaa olin JAMKin puolella ja valmistuin Metropoliasta tossa puoltoista vuotta sitten. Nyt opetan tuolla Espoossa musakoulu Taukossa pari iltaa viikossa ja sitten on oma bilebändi, pari jazz -kokoonpanoa ja sitten tämä “The Shit”. Tää on ollu ensimmäinen sellanen “oman musiikin juttu, josta oon ollut tosi innoissani.” 

Hilkka Louhivuori – Vocals, keyes & electronics

“Hilkka, 27. Aika samanlainen tarina, kun Ilkalla. Me ollaan kaikki siis opiskeltu yhtäaikaa Jyväskylässä Konsalla ja sitten siirryttiin Helsinkiin Metropolialle. Tää projekti on oikeastaan sieltä Konsalta asti muhinut. Nyt mä asun Tanskassa ja opiskelen sävellystä Århusissa ja tää on mulle tällä hetkellä ainoa oma projekti, johon keskityn. Sitten on muuta ammattikeikkaa, freelance -elämää.”

Lauri Kallio – Guitar & electronics

“Lauri, 29 vee. Muutin noiden mainittujen opiskelujen jälkeen Ruotsiin ja oon siellä opiskellut Göteborgissa jazz -musaa kolme vuotta ja nyt muutin takaisin Suomeen, Herttoniemeen Helsinkiin. Tällä hetkellä tämä bändi on aktiivinen ja olen siitä erittäin onnellinen. Pääsee soittamaan näin hienojen tyyppien kanssa. Soittamisen ohessa mä äänitän ja miksaan musiikkia, tällä hetkellä on afrobeat -projekti päällä, se julkaistaan pian. Esimerkiks Litku Klemettiä olen miksannut. Soul Valpio -bändissä olin aikoinaan. Nyt kun oon taas Suomessa, niin on tarkoitus tehdä myös sooloproggiksia.”

Pekka Löhönen – Bass & synth bass

“Joo 2017 valmistuin musapedagogiksi ja olen, hienosti sanottuna, tehnyt tollasta musapoliittista vaikuttamista. Eli toisin sanoen ajautunut sellasiin tehtäviin. Olen tälläkin hetkellä Suomen Musiikkineuvoston nuorisoedustaja ja mä olen 29 -vuotias, niin se homma loppuu pian. Mä olen soittanut bassot yhden trashmetal-bändiproggiksen kahteen levyyn ja kävin sen kokoonpanon kanssa keikallakin. Tällä hetkellä mä opetan pari iltaa viikossa ja sitten myyn keräilypelikortteja ihmisille.” 

Unyan musiikin punainen lanka on ennakkoluulottomuus. Siinä yhdistyvät kollektiivisesti jäsenten musiikilliset mieltymykset, eikä sitä ole tuotettu liikaa. Kaikki lähti kokeellisesta keikkakonseptista, joka päätyi myöhemmin äänitettäväksi puukirkossa Kiikalassa. Pääosiltaan musiikki nojaa Hilkan teksteihin, jotka käsittelevät elämää aikaväliltä 2011 -2014

. Myöhemmin tuon aikakauden kokemukset kiteytyivät levyn teksteiksi. Musiikillisesti materiaalista tunnistaa bändin jäsenten impro -jazz- taustat; biisien rakenteista löytyy rutkasti erilaisia osia, jotka pitävät kuulijan vahvassa otteessa ja mielenkiinnon yllä.

Allekirjoittaneen ollessa pääosin räppidiggari, kuulee myös Unyan musiikista vahvasti kyseisen musiikinlajin vaikutukset. Vaikka tällä levyllä ei räpätäkään, jonkinlainen lievä takakeno tuotannossa kertoo sen osapuolten nyökkäävän orgaanisen räppibiisin mukana.

Kysyttäessä mahdollisesta egojen törmäilystä tilanteessa, jossa samaan kattilaan pistetään neljä ammattilaistason muusikkoa, bändi kertoo tulevansa toimeen erittäin hyvin.

“Me ei olla koskaan varmaan riidelty. Ja siinä on varmaan se, että kun me tunnetaan toisemme niin hyvin ja ollaan niin hyviä ystäviä. Ei uskalla lähteä egoilemaan, koska pelissä on paljon muutakin, kuin pelkkä musiikki.” -Unya

Unyan nimikkoalbumi julkaistiin kesäkuussa tamperelaisen jazz/indie -label Eclipse Musicin kautta

 

Facebook: https://www.facebook.com/unyamusic/

Instagram: https://www.instagram.com/unyamusic/?hl=fi

 

KUUNTELE ALBUMI: