Ezkimon postuumisti julkaistu albumi Agentti Sumo on nyt ulkona ja siitä on ilmestymässä vielä vinyylipainos, joka tippuu 8. toukokuuta. Kuuntelin levyn läpi ja sain kunniakseni haastatella edesmenneen legendan broidia Juho Muteniaa alias Juan Muteniacia, joka vastaa levyn tuotannosta.

Ezkimo on ollut itselleni aikanaan yksi tärkeimpiä innoittajia suomiräpin suhteen, kun nuorena hopparinalkuna sain Iso E -albumin käsiini. Kaverin lähes räjähdysmäisen energinen flow ja suorastaan sekopäiset läpät olivat tuolloin jotain, jota en suomenkielisessä räpissä ollut aiemmin kuullut ja musa teki muhun suuren vaikutuksen. Oloni olikin miltei maaginen, kun pistin nyt uuden Agentti Sumo -lätyn soimaan ja tuntui hetken melkein siltä, kuin kyseinen legenda olisi taas keskuudessamme täysissä voimissaan.

Ennen kuin paneudutaan tarkemmin itse albumin sisältöön, niin palataan hetkeksi ajassa vielä hieman kauemmaksi taaksepäin aikaan, jolloin nuoret Mutenian veljekset itse innostuivat räpistä sekä musiikista yleisesti. Kumpi veljistä inspiroi ja ketä, annetaan Juhon kertoa:

-Mun piilevä kiinnostus musiikkiin alko jo ennen ala-astetta, kun Mikko (Ezkimo) alko joskus ala-asteella soittamaan rumpuja. Meillä oli sit kotona rummut, joita itsekin pääsin “soittamaan”. Oon alottanu soittaan kitaraa ala-asteella ja bänditouhujen myötä myös bassoa ja rumpuja.

Räpin pariin ajauduin puolivahingossa, pikkuhiljaa. Mikon breikkaamisen aikoihin en voinu sille mitään, että ne räppijutut kiinnosti, mut ajattelin itteni silti kitaristiksi henkeen ja vereen… Sit Anssi Kelan myötä aloin ajattelee, et ehkä voisin pysyä tässä kitaran soitossa, mut liittää tähän vähän konerumpuja jne. Jossain vaiheessa se träkkereiden kanssa säätö kuitenki alleviivas sen rajattomuuden, mikä vei mukanaan. Mahdollisuus käyttää soittimena mitä vaan niiden kuuden kielen sijaan. Se homma vei sit todella mukanaan ja kitaraa tulee soitettua omaksi iloksi ja biitteihin, mikäli ne kitaroita kaipaa.

Ehdottomasti siis Mikko inspiroi ja ohjasi mua tahtomattaan räpin pariin. Asuin vuoteen 2005 (muistaakseni) Ivalossa ja silloin 2000-luvun alussa Mikko tuli esim. jouluksi aina kotiin ja me tehtiin “joululomabiisejä”, jotka sitten postattiin boardille. Olin niistä tosi ylpeä silloin ja ne ehkä todisti itselle, että on jossain määrin hyvä tai ainaki potentiaalia on tuotantopuolella.

Juho ei ole suinkaan ainut, jota Ezkimo on ohjannut räpin pariin ja miehen musiikki onkin ajatonta jo siitäkin syystä, että hänen aiemman tuotantonsa vaikutus kuuluu monien myöhemmin uransa aloittaneiden ämseiden tyyleissä edelleen. Onnistuuko sitten uusi Ezkimo-kama olemaan nykypäivänä yhä ajankohtaista? Omasta mielestäni ehdottomasti kyllä. Vaikka levyn nostalgia-arvoakaan ei ole kiistäminen, on samalla jotenkin helvetin freshiä kuulla vaihteeksi näin räävitöntä ja rehellistä räppiä, jolla ei yritetäkään kosiskella ihmismassoja. Osaltaan samoilla linjoilla on myös Juho:

-Mikon iso vahvuus mun mielestä on aina ollu sen ääni ja myöskin kyky kertoa tarinoita. Mä uskon, että moni kaipailee niitä elementtejä vähän vahvemmin esille, mitä räpissä parikymmentä vuotta sitten oli ja ehkä sen takia mieltä lämmittää kuulla soundillisesti vähän tällaista “vanhempaa” matskua.

Tähän yhteyteen pakko vielä mainita, että mä ite kelasin ton levyn tuottajana niin, että en edes yritä tehä siitä just sitä, miten haluisin, et ne biisit tehdään tässä päivässä, vaan säilyttää siinä sen ajan hengen, missä se on tehty. Nyt kun multa tulee oma projekti toivottavasti vielä tän vuoden puolella, niin soundi siinä on vähän ns. vapaampaa. Voi myös olla, että osalle tän genren nykykuuntelijoita tää soundi on jotenki freshiä vaihtelua ja vanhan sijaan se kuulostaa uudelta.

2000- luvun alun suomiräpin kultaisille vuosille kumartava saundi ei kuitenkaan itsessään takaa suosiota niinsanottujen aitopäidenkään keskuudessa, vaan sekin voi pahimmillaan kuulostaa lähinnä väsähtäneeltä. Agentti Sumo -albumilla ei kuitenkaan tällaista ongelmaa ole aistittavissa, vaan Juhon biitit bängäävät helvetin mainiosti. Lisäksi Joniveljen sekä Jivefunkin toteuttamat skrätsit toimivat kuin kirsikkana kakun päällä ja laittavat miettimään, että minkä pirun takia nykyräpissä kuullaan raapimista niin vähän.

Oikeastaan koko platta on todella miellyttävää kuunneltavaa ja mun onkin vaikea lähteä edes nimeämään suosikkibiisiäni siitä. Kenties eniten mieltäni lämmittivät kuitenkin iskulinjatyyliset kappaleet, joita levyltä löytyy ilokseni useampiakin. Itselleni Ezkimo edustaakin suomiräpissä juuri jonkinlaista punchlinien esi-isää, jonka linjat olivat aikanaan valovuosia aikaansa edellä ja läpät jaksavat tiputtaa kuuntelijansa uudellakin albumilla. Pyysin vielä Juhoa nimeämään omat suosikkikappaleensa- ja lempiläppänsä levyltä:

-Jos pitäis valita pari biisiä, mihin on erityisen tyytyväinen, niin valitsisin biisit Psykopaatti ja Nyt ja aina. “Psykopaatti” on tosi synkkä (varsinkin tällä tavalla postuumisti julkaistuna) mut samalla myös tosi hauska. Se biisi oli yks niitä, jotka tuotin kokonaan uusiksi. Lähetin biisin Joniveljelle ja se teki siihen täydellisen skrätsikertsin. Oon tosi tyytyväinen siihen tunnelmaan ja vahva tunne, että tää ois myös Mikon omia suosikkeja. “Nyt ja aina” taas sen takia, että se on ainoa biisi, joka on tehty kokonaan jälkikäteen. Mikolta jäi säkeistö, josta tykkäsin tosi paljon, tein sen ympärille biitin sekä kertosäkeen ja pyysin siihen tyyppejä mukaan, kenen kanssa Mikko oli suunnitellut yhteistyötä.

Läpistä: “Älä ota jos ajat/ juoma saattaa läikkyy ja kastella sun pajat” sekä “Mä en vastaa mistään, joten et löydä vastaavaa”

Onneksi ainakin musan kautta Ezkimo elää “Nyt ja aina” ja myönnettäköön, että kyseisen biisin aikana allekirjoittaneella taisi tulla tippakin linssiin. Kaiken kaikkiaan “Agentti Sumo” on erittäin toimiva suomirap-albumi ja myös tarina sen taustalla tekee toki kuuntelukokemuksesta tavallista taianomaisemman. Vaikka tuon tarinan tuntevina emme voi olla aistimatta myös tietynlaista albumin päällä leijuvaa haikeutta, niin lopulta levy sai mut ennen kaikkea kuitenkin muistamaan, miten mahtavaa ja kaunista suomenkielinen rap-musiikki on.