Viime kerralla Viikon Klassikoissa keskityttiin tuottajalevyihin, kun taas tällä kertaa kuunnellaan 2000-luvun alkupuoliskolla ilmestyneitä mixtapeja – ja mahtuupahan mukaan yksi gangsta-rappiin painottunut kokoelmakin.

 

TUMMAPAAHTO – HAPPIVAJARIT // POMMI VOL. 1

 

Rähinä Recordsin ihka ensimmäinen mixtape, monia nimiä (kuten rakas lapsi yleensäkin) kantava Pommi 1 julkaistiin toukokuun lopussa vuonna 2003, siis hurjat kuusitoista ja puoli vuotta sitten. Vaikka Rähinän alla tippui vuosien aikana useampia mixtapeja, kuten Pommi 2 vain reilut puoli vuotta ensimmäisen jälkeen, on ekassa Pommissa jotain erityisen nostalgista ja ainutlaatuista. Ehkä se on sen ajan henki, joka on upeasti kapseloitu albumille, tai monista biiseistä huokuva nuoruuden into ja uhma – oli mikä oli, antaa Pommi 1 räjähtävällä energiallaan oikein ison motivaatiopotkun viikonlopun viettoon.

 

Biisilista esittelee kattavat 24 toinen toistaan kovempaa vetoa, ja kuten näin mittavan pituiselta levyltä sopiikin odottaa, on artistirosterikin aikamoinen. Avaimesta ja Jurassikista Trilogiaan ja Kapasiteettiyksikköön sekä Fintelligensistä Timo Pieni Huijaukseen esittelee Pommi 1 koko Rähinän kirjon myös ilahduttavasti sekoitellen artisteja keskenään yksittäisillä biiseillä, niin etteivät samat tekijät jumitu samoihin klikkeihin.

 

Yksinään 2000-luvun alun fiiliksen ja räppityylien kuuleminen riittää synnyttämään nostalgisia oloja, mutta odotahan vain kun biittien myötä mieleen nousee unohtuneita jenkkiklassikoita, joista osa on nykyään tavallaan vähän noloja mutta tavallaan vieläkin älyttömän kovia. Vai mites Freewayn Flipside uppoaa näin 2020-luvun kynnyksellä, puhumattakaan Trilogian ja Tasiksen kreisejä äänenmuuntelutaitoja esittelevästä versioinnista? Entäs Cam’Ronin Hey Ma, jonka musavideossa katu-uskottavat pelipaidat ja raskaat kaulakorut varastavat valokeilan?

 

Koska kyseessä on aivan liian vähän biisejä julkaissut ja nykyäänkin todella toimivalta kuulostava kaksikko, ansaitsee Tummapaahto Sound System tulla nostetuksi kaikkien Pommi ykköstä kansoittavien Rähinäläisten keskeltä. Asan ja Jussi Valuutan Happivajarit on simppelisti päihdebiisien aatelia – nokkela, hauska, itseironinen ja äärimmäisen mukaansatempaava. Häikäilemätön hehkutus naurattaa ja toimii: “Hyökyaalto savuu sekunnis kiduksiin sisään / Ja kun herään mä blaadaan viel ihan vitusti lisää”, ja biisin alussa komeasti kajahtava “Pommmiiii”-huuto kaikessa rähinämäisyydessään kruunaa hilpeän kokonaisuuden.

 

 

 

TUOMIO & KONE & SETÄ KOPONEN – NÄIN MEILLÄ PÄIN // MONELT NE TULEE

 

3rd Rail Musicin ensimmäinen Monelt ne tulee -mixtape (ja samalla lafkan ensimmäinen albumi ylipäätään) julkaistiin jo seuraavana vuonna Pommi ykkösen ilmestymisestä, eli vuonna 2004, mutta ilmapiiri näillä kokonaisuuksilla on valovuosien päässä toisistaan. Eikä mikään ihme, muun muassa siksihän meillä on ilo nauttia monien eri levy-yhtiöiden olemassaolosta: etteivät kaikki tarjoa samaa. 3rd Rail on alusta asti profiloitunut gangstampana, lähiöisempänä ja kovanaamaisempana kuin moni muu vertaisensa, ja sitä myös Monelt ne tulee todella ilmentää artistivalintoja, kappaleiden aiheita sekä biisien pohjalla toimivia alkuperäisteoksia myöten.

 

Oma mielekkyytensä löytyy Pommi ykkösen ja Monelt ne tulee:n taustabiittien ja niiden välisten erojen vertailusta – siinä missä ensin mainittu luottaa enemmän klubipainotteiseen ja kaupallisilla listoilla viihtyviin hitteihin, menee jälkimmäinen selkeästi sieltä, missä sulavat gangsta-äijät ysikytluvun tyyleillä nyökyttelevät päitään. Mutta se, että kyseessä on gangsta-rappiin painottuva kokonaisuus, ei tarkoita että mixtape olisi silkkaa pahistelua alusta loppuun. Levyltä löytyy letkeyttä ja rentoutta ja silmäkulmassa kimaltelevaa pilkettä aivan viihdyttävyyteen asti, ja onkin kokonaisuutena suorastaan hymyilyttävän lämmin, niin nokkelia ja taitavia esiintyjiä sen syvyyksistä löytyy.

 

On lähes mahdoton tehtävä valita yksi biisi näiden kultakimpaleiden joukosta – miten kukaan voisi päättää esimerkiksi Davon & Asan yhteisbiisien ja Ässän välillä? Tai Kallio Undergroundin ja Ritarikunnan? Jokaisella on uniikit ja antoisat tyylinsä, eikä siinä auta kuin fiilistellä vähän kaikkea.

 

Mennäänpäs nyt kuitenkin Olariin päin Setä Koposen ja Tuomio & Koneen kanssa. Näin meillä päin on viihdyttävä tykitys elementeistä, joista pesunkestävän lähiömuusikon arki koostuu: räppäämisestä, ryyppäämisestä ja yleisen pahennuksen herättämisestä. Kahdesta loistavasta biitistä koostuva kokonaisuus kuljettaa hiphopin legendojen pariin, sillä taustalla pauhaa muun muassa Brotha Lynch Hungin sekä Dre Dogin (nykyisin Andre Nickatina) vuonna 1993 ilmestyneillä julkaisuillaan hyödyntämä sample South Side Movementin vuoden 1973 I’ve been watching you:sta, joka vuorottelee Snoop Doggin ja Dr. Dre:n Deep Coverin kanssa. “Näyttää kaikille et Olari burnaa ja se on varmaa / Ja jos joku on eri mieltä vittu imeköön parsaa!” – ja biisi katki. Selvä.

 

 

 

LOMMO & DJ KRIDLOKK – PIMEYDES // REDRUM-187 -KOKOELMA

 

Lopetetaanpa tämänkertainen setti pimeyteen, joka on ainakin allekirjoittaneen suosikkeja kaikista niistä pimeistä musiikeista, joita on tässä elämäntaipaleella ehtinyt kuulla. Redrum-187 -kokoelma tipahti pihalle vuonna 2008 ja toimi kuin musiikillisena versiona samannimisestä gangstarap-painotteisesta foorumista, joka näyttää ihan samalta kuin miltä tämä kokoelma kuulostaa: blehat päässä ja jointti huulessa murhien punaamille kaduille. Tai no, ehkä ihan niin hurjasta meiningistä ei ole kyse, että kuolemasta puhuttaisi muuten kuin nimellisesti. Mutta AIKA hurjasta kuitenkin.

 

Aihepiireiltään ja osittain esiintyjiltäänkin Redrum-187 -kokoelmalla on paljon yhteistä Monelt ne tulee -mixtapen kanssa, mutta dynamiikaltaan kokoelma on jollain lailla rajatumpi ja hallitumpi. Toki biisejäkin on vähemmän ja biitit ovat alunperinkin juuri näille kappaleille tarkoitetut, mutta myös ilmapiiri on tummanpuhuvampi ja öisempi (tarkoittaen tällä kertaa ihan vain yön pimeyttä eikä mitään päihtymystiloja… tai ehkä vähän niitäkin). Loppuunmyydyllä cd-levyllä kuullaan artisteja pohjoisesta etelään ja leppoisammista vinkunoista sysimustiin rikoksiin, LempiJoesta Laiska Lepposeen ja Heikki Kuulasta Og Ikoseen

 

Levyn loppupuoliskolla pimeyteen kanssaan kriippaillen vievät Lommo & DJ Kridlokk. Kolme vuotta aiemmin ilmestyneen Maanalaisella saundilla -kassun meno jatkuu Pimeydes-biisillä aivan kuin mitään aikaväliä ei koskaan olisi ollutkaan, paitsi että äänenlaatu on vähän vähemmän suhiseva ja rahiseva – plussa tai miinus, miten kukin sen tykkää nähdä. Pimeydes on nokkelia ja vikkeliä versejä, nautinnollisen jumittelevaa kertsiä ja DJ Kridlokkin tuottamaa veikeän taidokasta biittiä myöten täydellinen veto, joka kuulostaa tänäkin päivänä äärimmäisen pätevältä.