Viikon Klassikot on uusi sarja, jossa joka viikko nostetaan esiin kolme biisiä vuosien takaa. Sarjan ekassa jaksossa mietitään mitä on kotiseuturakkaus ja miten eri tavalla kukin viikon artisteista sen näkee.

 

KEMMURU – LANDESPEDE

 

Loppuvuodesta 2006 julkaistu Kemmurun Kehumatta paras -albumi sai aikoinaan paljon positiivista palautetta ja kipusi myös heti ilmestyessään Suomen viralliselle albumilistalle sijalle 34. Jodarokin, J-Lainin ja Aksimin muodostaman Kemmurun viimeisimmän levyn ilmestymisestä on jo yhdeksän vuotta, mutta se ei lainkaan himmennä sitä seikkaa, että Kemmuru on yksi kovimmista kokoonpanoista mitä suomiräpin kentällä on nähty.

 

Landespedessä ehkä piristävintä on sen viaton… no, landespedeily. Epästadilaisia juuria ei hävetä lainkaan vaan päinvastoin oikein retostellaan sillä, että tullaan maalta, beibe! Jos biisin yleisvibaan on luottaminen, niin alkaa melkein harmittaa, ettei itse ole kotoisin jostain tuolta Suomen metsiköistä, jos kerran geeniperimänä tulee noin aidon hilpeä kotiseuturakkaus. 

Pitkään itse biisin julkaisemisen jälkeen siitä ilmestyi vuonna 2014 musavideo, jonka on tuottanut Kerralla Purkkiin Productions ja jota tekemässä on ollut muun muassa videotuotannon kentällä ansioitunut Napoleon Digital, joka myös Konnana tunnetaan, ja joka kertoo videosta näin: “Kuvattiin niiden frendien kanssa semmonen polttarivideo. Toi oli semmonen pikku hassuttelu, joka kuvattiin yllätyksenä morsiamelle.”

 

Jos kaipaa kesäfiilistä, kannattaa video ehdottomasti tsekata, sillä kesä-Helsingin auringon alla säheltäminen näyttää just niin hikisen mielekkäältä kuin kesällä pitääkin. Ota vaatteet veke!

 

Instagram

LANDESPEDE -MUSAVIDEO:

 

THONO SLOWKNOW – KUPPIKUNNAT (OG VERSION)

 

Tono Slono on silmissäni monitaituri, jonka jokainen projekti tuntuu maagisesti osuvan nappiin. Kauas on tultu Vähäisten Äänien ja Rivojen Rakkien räävittömästä meiningistä – yhtään näitä klassikkoja vähättelemättä – mutta se jokin, joka tekee Tonosta Tonon, on ja pysyy. On se sitten se omalaatuisen melodinen ja smuutisti venyvä flow tai tarinankerrontaskillsit, niin jokin elementti se vaan saa Tonon erottumaan ihan omaksi tyypikseen moninaisen suomiräpin kentällä.

 

Pihalla taas -levyn kymmenvuotispäivää vietettiin nyt maaliskuussa, ja albumin hieman pölyinen mutta aurinkoinen vire sopiikin täydellisesti kevääseen. Muistan itse aikoinaan 10 vuotta nykyistä nuorempana talsineeni Kalliossa Aleksiskivenkadun tahtiin ja etkoilleeni ihan bilebiisistä menevän Hilloon mukana, eikä nykyäänkään noissa biiseissä ole mitään vikaa.

 

Nyt ei kuitenkaan kuunnella niitä, vaan KuppikuntiaJos Landespedessä ollaan ylpeitä kaikesta muusta kuin Helsingistä, on Kuppikunnat taas tribuutti Kalliolle ja ydinkaupungille, tai tarkemmin sanottuna niiden ryyppäysmeiningeille. Tribuutti tosin on kyseenalainen sana ottaen huomioon sen, että biisin juomiskulttuurin pohjalta syntyneitä klikkejä tai juomiskulttuuria ylipäätään ei välttämättä esitellä kovin ihailevassa valossa: “On se kiva vähän läträä ja läikyttää mut pitää miettii mitä kaikkee voi käydä”. Kuitenkin lyriikoista paistaa läpi rakkaus omaan porukkaan ja itselle tutuiksi vakiintuneisiin tyyleihin, olivat ne sitten produktiivisia tai eivät. Ja mitä hittoo – ONHAN se läträäminen kivaa. 

 

Pablo Filmsin tuottama vuonna 2008 ilmestynyt musavideo, jossa oma hima muuntuu tyylikkäästi Mäkikuplaksi, on Pablo Filmsille ominaiseen tyyliin viihdyttävä ja laadukas pätkä, jonka 70-luvun värit ja vierailevat artistit Super Jannesta Eräkoiraan rikastuttavat kokonaisuutta. Aihepiireissä ei välttämättä liikuta kaikista pirteimmissä sfääreissä, ellei baarielämän petollista kutkutusta sellaisena näe, mutta voisin kuvitella, että jo samaistumisen kannalta biisi on monelle tärkeä ja tulee jatkossakin pysymään ajankohtaisena.

 

Instagram

KUPPIKUNNAT -MUSAVIDEO:

 

JUNO FEAT. MATINPOIKA – TERVETULOO, TERVEMENOO

 

Nyt liikutaan landelta ja Kalliosta pois universaalimmalle tasolle, nimittäin Junon ja Matinpojan näkemykseen siitä, millaista on elää kotimaassamme ylipäätään. On jännä miten kappaleen lohduttomasta viestistä huolimatta se ei sitä oikeastaan ole: tänne synnytään, täällä kärsitään ja täällä kuollaan, ja niin se nyt vaan on, turha voivotella. Toki Janne Kilpeläisen lempeä biitti pehmentää sanomaa ja luo kuuntelijalle fiiliksen siitä, että kaikki on ongelmista huolimatta oikeastaan aika okei.

 

Junon tokan virallisen studioalbumin V-Tyylin ilmestymispäivästä alkaa myös pian olla kymmenisen vuotta. Junon kohdalla vuosien kulumisen todellakin huomaa, enkä nyt suinkaan puhu naamasta: vaikka Juno varsin suosittu onkin ollut alkumetreiltä asti, lukeutuu hän nykyään räppäreihin, jotka valtamedia ja kuka tahansa radiokuuntelija tunnistaa, ja jonka kehityksen huomaa joka levyltä.

 

Palataanpa kuitenkin takaisin biisiin. Tervetuloo, tervemenoo istuu luontevasti V-Tyylin tiedostavaan ja melankoliseen, mutta kuitenkin jollain lailla seesteiseen ja lohdulliseen kokonaisuuteen. Matinpojan laini “Ei oo enää aikaa maailma on niin karu ja rujo, mut tuhon sijast vois rankentaa vaikka paikan mis skidit ei masennu” kiteyttää kappaleen idean. On meistä kiinni, miltä maailma näyttää, ja siinä mielessä biisi toimii tänä päivänä uusine hallituksineen ja ilmastonmuutoksineen kaikkineen paremmin kuin koskaan.

 

Instagram

TERVETULOO, TERVEMENOO -MUSAVIDEO: