Hollywoodilla on ollut pahasti vuotava pistohaava jo pidemmän aikaa, nyt Post Malonekin on saanut tuta tämän.

Weekly Hype -juttusarja laajentaa feat.fi:n reviiriä myös ulkomaisiin julkaisuihin. Viikottaisessa juttusarjassa nostetaan tapetille tarkempaa katsausta varten jokin lähiaikoina julkaistu haippaamisen arvoinen ulkomainen teos.

Post Malone – Hollywood’s Bleeding

Tyylillisesti hiphopin ja vaihtoehtorockin välimaastoon asettuva Post Malone on tällä hetkellä nimi kaikkien huulilla. Hän on saavuttanut maailmanlaajuisen suosion ja dominoi pop-musiikkimarkkinoita vahvalla otteella. Hän on kaikkialla. Mummosikin luultavasti tietää hänet, kuten tähti oikeutetusti ilmaiseekin uuden levynsä Wow. -kappaleessa. Kolmannen studioalbumin Hollywood’s Bleeding myötä saundi kasvaa, mutta sisältö ei syvene. Post Malonen vahvuus onkin muovata onnistuneesti perinteisen pop-lauluntekemisen oleellisuudet melodisen träpin estetiikan päälle ja ilmaista itseään kliseistenkin teemojen keskellä herkkyydellä, joka värisyttää varmasti paatuneimmankin sielun syövereitä. Post Malonen maailma säilyy melodramaattisena ja etäisenä tämänkin julkaisun myötä.

‘Wow.’ oli ensimmäinen julkaistu single Postyn uudelta albumilta.

Uudella levyllään artisti tekee vanhat toimivat temput uusilla vivahteilla. Ainakin hän osoittaa yhä uudelleen ilmiömäisen kykynsä takoa hittikertosäkeitä. Suurin osa albumin biiseistä piirtää välittömästi kuulijan mieleen kuvan miehestä tulkitsemassa kappaleita massiivisilla stadionkeikoilla. Vierailijakaarti on maailmanluokkaa sisältäen esim. Young Thugin, Futuren, Travis Scottin, DaBabyn, Meek Millin, Halseyn ja Ozzy Osbournen kaltaisia kuuluisuuksia. Feattaajat tuovat albumille piristystä ja vaihtelua Post Malonen kliinisen tasaisen tasokkaan suorittamisen keskelle. Kappaleessa Take What You Want, itse pimeyden prinssi Ozzy Osbourne laulaa erinomaisella ottella postymäisiä vokaaliriffejä träppibiitin päälle ja kappaleen lopussa kuultaava loistava kitarasoolo kruunaa koko komeuden. Trap-pop bängerissä Die For Me Future ja Post Malone seulovat suhteitaan epäluotettaviin naisiin, Halseyn tuodessa feminiinisen näkökulman aiheeseen.  Albumin kolmas raita, Enemies on varsin tarttuva ralli selkäänpuukottavista tyypeistä. Post Malonen huukki on tässä yksi levyn parhaita ja DaBabyn valinta vierailijaksi värikkään biitin päälle osuu myös nappiin.

Tame Impalan Kevin Barker on ollut mukana tuottamassa ‘Circles’ -kappaletta.

Levyllä on selvästikin kokeiltu rohkeasti uusia juttuja. Osa kokeiluista onnistuukin ihailtavan hyvin, osassa taasen mennään hieman metsään ja Post Malonen uniikki ääni ja taidot menevät hieman hukkaan.  Esimerkiksi indie-vaikutteinen A Thousand Bad Times jää hieman keskinkertaisen vaisun kuuloiseksi korneine lyriikoineen. Myös St. Tropez ja I Know ovat albumin helpommin unohdettavasta päästä. Yhteenvetona, vaikka albumilla välillä hairahdutaan toimivasta linjasta hieman uhkarohkeankin kokeellisuuden sivupoluille, löytyy levyltä kuitenkin yltäkylläisesti tähtihetkiä ja aineksia Post Malonen pop-hegemonian säilymiseen, sekä siihen, että tämä on myös kokonaisuutena yksi miehen parhaista pitkäsoitoista.